Pääkirjoitus

Suomi on edelleen sillanrakentaja

Pääkirjoitus 11.07.2018

Kansainvälisessä diplomatiassa henkilökohtaisilla tapaamisilla on edelleen suurin merkitys.

Venäjällä meneillään olevissa jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa mitalipelit käydään eurooppalaisten joukkueiden kesken. Menestyminen maailman eniten harrastetussa urheilulajissa ei kuitenkaan takaa menestystä kaikilla elämänalueilla. Ensi maanantaina, MM-loppuottelun jälkeisenä päivänä, Helsingissä järjestettävässä huippukokouksessa eurooppalaiset maat ovat katsomossa.

EU-maat odottavat jännityksellä Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin tapaamisen tuloksia.

Tapaamisen aiheina ovat julkisuudessa olleet muun muassa aseistariisunta ja asevalvonta. Silti on pelkona, että suurvaltojen presidentit keskustelevat ja mahdollisesti sopivat myös jotakin Euroopasta ja EU:sta. Kumpikaan suurvaltajohtajista ei ole esiintynyt vahvan EU:n kannattajana.

Vaikka presidentti Sauli Niinistön mielestä suurvaltajohtajien kahdenkeskiset tapaamiset ovat liennytyksen kannalta tärkeitä, on Niinistökin huolissaan.

Ilta-Sanomien haastattelussa Niinistö muistuttaa, etteivät suurvaltajohtajat voi sopia Euroopasta ohi Euroopan. Tämä riski on Niinistön mukaan kasvanut, koska EU ei ole yhtenäinen eikä tarpeeksi vahva toimija kansainvälisessä politiikassa. (IS 7.7.)

Niinistön mukaan tapaamiselta pitää kuitenkin toivoa parasta, mutta varautua pahempaan.

Kansainvälisten järjestöjen ja sopimusten rooli on viime aikoina jäänyt syrjään, koska sekä Trump että Putin korostavat kansainvälisten järjestöjen sijaan kahdenvälisiä suhteita. Esimerkiksi YK:n ja maailman kauppajärjestön WTO:n vaikutusmahdollisuudet ovat heikentyneet.

Trump neuvotteli suoraan Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-Unin kanssa Pohjois-Korean ydinaseista, eikä YK ole löytänyt ratkaisua Syyrian kriisiin. Ukrainan kriisin seurauksena asetetut vienti- ja tuontikiellot ovat edelleen voimassa. Tullimaksujen korotukset vaikeuttavat kaupankäyntiä ja uhkaavat laajeta kansainväliseksi kauppasodaksi, joka on kaikille erittäin haitallinen.

Oman lisänsä Trumpin ja Putinin tapaamiseen tuo tänään pidettävä Naton huippukokous. Yhdysvaltojen ja sen eurooppalaisten liittolaisten välejä hiertää muun muassa Naton rahoitus. Trump haluaa, että eurooppalaiset Nato-maat lisäävät puolustusmenojaan.

Vaikka kyseessä on Yhdysvaltojen ja Venäjän johtajien kahdenväliset neuvottelut, on Suomella – sen lisäksi että tarjoamme tapaamiselle puitteet – mahdollisuus tuoda esiin myös omia tavoitteitaan.

Näissä pyrkimyksissä on eduksi, että presidentti Niinistö on tavannut jo aikaisemmin kahdenvälisissä neuvotteluissa sekä Trumpin että Putinin. Näillä suhteilla on oma vaikutuksensa siihen, että Suomi valittiin jälleen kerran suurvaltajohtajien tapaamispaikaksi.

Digitalisaatiosta huolimatta kansainvälisessä diplomatiassa henkilökohtaisilla tapaamisilla on edelleen suurin merkitys. Esimerkiksi viime kesänä Niinistö keskusteli Putinin kanssa Savonlinnassa ja vieraili sen jälkeen Washingtonissa tapaamassa Trumpia. Viime vuonna Suomessa vierailivat muun muassa Kiinan presidentti Xi Jinping ja Japanin pääministeri Shinzo Abe.

Kansainvälinen diplomatia on hienovaraista ja edellyttää pitkäjänteisyyttä. Helsingin tapaamisen tuloksia on ennenaikaista arvioida, mutta on hyvä, että valtioiden välillä säilyy keskusteluyhteys. Luottamuksen vahvistamista tarvitaan kaikissa kansainvälisissä suhteissa. Myös EU:n sisällä.

Vaikka maailma on muuttunut paljon Helsingissä vuonna 1974 järjestetyn Etyk-kokouksen jälkeen, on Suomella kansainvälisessä politiikassa edelleen sillanrakentajan rooli. Nykyisessä maailmapoliittisessa tilanteessa sillanrakentajille on perustavaa laatua oleva tarve.