Pääkirjoitus

Ruokamarkkinoilla jotain pahasti vialla

Pääkirjoitus 15.08.2018

Kummallisinta tällä hetkellä on ETL:n syvä hiljaisuus.

Viljelijät saavat edelleen julkisessa keskustelussa usein viisaita neuvoja, kuinka maatalouden tulisi menestyäkseen sopeutua markkinatalouteen. Viisastelu voi viljelijää vähän turhauttaa, sillä harva toimiala maatalouden lisäksi on viime vuosikymmeninä kulkenut yhtä raa'an markkinamyllyn läpi.

Tänä vuonna aktiivitiloja on Suomessa alle 50 000. EU-aikana yli puolet maatiloista on lopettanut. Viime vuoteen verrattuna tilalukumäärä pieneni noin 1 300 maatilalla. Tahdin odotetaan kiihtyvän.

Tuotantomäärät ovat tilojen vähenemisestä huolimatta pysyneet liki ennallaan. Luvut kertovat nopeasta rakennekehityksestä ja tuottavuuden kasvusta. Viljelijät ovat parhaansa mukaan sopeutuneet markkinoiden vaateisiin.

Kun tällä hetkellä katsoo ruokamarkkinoita, mieleen tulee markkinatalouden sijasta pikemminkin suunnitelmatalous. Euroopassa eletään katovuotta, mutta sen aiheuttama hintapaine ei välity ruokaketjun hintoihin.

Maailman pörsseissä noteerattavan viljan hinnat toki syöksyvät ylös, mutta hinnannousun vaikutukset esimerkiksi lihamarkkinoille ovat olemattomat. Ruokamarkkinoilla on jotain oleellista vialla.

Toimivilla markkinoilla rehuviljan hinta ohjaa sian- ja siipikarjanlihan sekä kananmunien hintoja. Huono nurmisato nostaa maidon ja naudanlihan tuotantokustannusta ja pienentää tuotantoa. Markkinataloudessa tämän pitäisi näkyä tuottajahinnan nousuna. Tällaista ilmiötä tuottajat ovat turhaan odottaneet.

Maatalous saa tuotteistaan rahan jalostavalta teollisuudelta. Teollisuus taas kerää myyntitulonsa ruokakaupalta ja kauppa kuluttajalta. Jälleen kerran syytä markkinoiden ongelmiin on etsittävä kaupan ja teollisuuden sopimussuhteista.

Lihamarkkinoilla teollisuuden hinnat ja toimitusmäärät on sidottu sopimuksilla jo pitkälle ensi talveen. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi tänään sikalaan tulevan porsaan kasvatuskuluja ei tulevalla myyntihinnalla kateta. Sian mukana tuottaja lähettää käytännössä rahaa teurastamolle – samoin kaupalle ja kuluttajalle.

Kovin pitkää aikaa näin ei tietenkään voi tapahtua. Jo nyt povataan tulevalle talvelle tuntuvaa notkahdusta viljarehua hyödyntävälle kotieläintuotannolle.

Kun Maaseudun Tulevaisuus vuosi sitten teetti kyselyn elintarviketeollisuudelle, yhdeksi ongelmaksi nousivat pitkät ja joustamattomat toimitussopimukset kaupalle. Sopimukset eivät reagoineet kustannusvaikutuksiin ja joustivat ainoastaan kaupan edun sitä vaatiessa. Mikään ei näytä vuodessa muuttuneen.

Hallitus asetti kesän alussa OP-ryhmän entisen pääjohtajan Reijo Karhisen etsimään lääkkeitä maatalouden kannattavuuden parantamiseksi. Karhisen tavoitteena on löytää maataloudelle yhteensä 500 miljoonaa euroa lisää viivan alle. Ideoiden keruu on parhaillaan käynnissä.

On selvää, että rahan on löydyttävä markkinoilta. Se tarkoittaa tuottavuuskiriä, kustannussäästöjä ja parempaa markkinatuottoa. Karhisen työ tähtää tulevaan, eikä se puutu tämän hetken kuivuuskriisiin, johon hallitus myös joutuu etsimään pelastuspakettia.

Karhisen työhön liittyy kuitenkin kiinteästi elintarvikemarkkinalain uudistus. Laissa keskeistä on markkinoita valvovan ruokavaltuutetun tehtävä ja valtuudet. Niitä tarvitaan, jos Karhinen aikoo löytää 500 miljoonaansa.

Markkinoilla ehkä kummallisinta ja samalla kuvaavinta tällä hetkellä on Elintarviketeollisuusliiton ETL:n syvä hiljaisuus. Maatalouden kriisi on viemässä sen jäsenyrityksiltä raaka-aineen tuottajat, mutta liitosta ei kuulu pihahdustakaan.

ETL:n hallitusta johtaa HK Scanin toimitusjohtaja Jari Latvanen ja siinä istuvat keskeisten ruokayritysten johtajat. Ovatko he aivan ajan tasalla? Olisiko jonkun aika rikkoa hiljaisuus?

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT