Pääkirjoitus

Kriisituki ei ratkaise kannattavuusongelmaa

Pääkirjoitus 22.08.2018

EU:n maatalouspolitiikkakin näyttää olevan hyvän sään politiikkaa.

Poikkeuksellisen kesän seurauksena on syntynyt poikkeuksellinen yhteiskunnallinen tilanne. Lähes kaikki puoluejohtajat ja ammattiyhdistysliike kannattavat maataloudelle maksettavaa kriisitukea. Ainoan poikkeuksen puoluejohtajista tekee vihreiden Touko Aalto. (MT 20.8.)

Vaikka Aaltokin tunnustaa, että viljelijöiden kassa on tyhjä, hänen mielestään ei ole kestävää kerta toisensa jälkeen paikkailla valtion budjetista huonojen satovuosien tai muiden syiden vuoksi tapahtuvia menestyksiä. Aallon mukaan tärkeää olisi saada maatalouden kattavuus kuntoon. Hänen mielestään katseet pitää kääntää satovahinkovakuutuksiin.

Myös Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja Silja Keränen jättäisi maatalouden ilman kriisitukea. Keräsen mielestä vaalien alla olisi hyvä lupailla kaikenlaista, mutta se ei tuota hyvää lopputulosta. (Kainuun Sanomat 20.8.)

Kriisituen sijaan Keränenkin kannattaa satovahinkovakuutusten kehittämistä sekä tilojen maksujen lainojen aikatauluissa joustamista. Keräsen mielestä myös kaupan pitäisi ottaa mallia Ruotsista. Ruotsin valtion lupaaman kriisituen käyttö esimerkkinä on Keräsen mielestä suorastaan valheellinen.

Vihreiden varapuheenjohtajan, kansanedustaja Hanna Halmeenpään mielestä kriisituki on tänä syksynä perusteltu, koska akuutti tilanne pitää ratkaista nyt. Hän korostaa, ettei vihreät puolueena ole ottanut kielteistä kantaa mahdolliseen kriisirahoitukseen. (MT.fi 21.8.)

Myös kokoomuksesta kuuluu soraääniä. Kansaedustaja Juhana Vartiainen ei ymmärrä, mitä pahaa siinä on, että kaikkein kannattamattomimmat tilat lopettavat.

Suomi lähetti yhdessä Ruotsin, Tanskan ja Baltian maiden kanssa kirjeen EU:n komissiolle, jossa pyydettiin kuivuuden takia kriisiapua. Komissiossa kuivuuden aiheuttamat ongelmat tiedetään, mutta kuivuusongelma on niin laaja, ettei EU:lla ole rahaa sen hoitamiseen.

EU:n komission suhtautuminen kuivuuden aiheuttamiin laajoihin ongelmiin ei yllätä. Unioni on käynyt jo vuosia kauppasotaa Venäjän kanssa viljelijöiden laskuun. EU:n yhteinen maatalouspolitiikkakin näyttää olevan hyvän sään politiikkaa, jossa ei ole varauduttu kriiseihin. Säihin ei voi vaikuttaa, mutta edes omien päätösten seurauksista pitäisi kyetä vastaamaan.

Laaja yhteisymmärrys kuivuuden vaatimasta kriisipaketista kertoo, että oman ruuantuotannon säilymien koetaan erittäin tärkeäksi. Ilman kotimaista alkutuotantoa ei ole myöskään kotimaista ruokateollisuutta. Kysymys on työpaikkojen lisäksi myös huoltovarmuudesta.

Kriitikoidenkin esittämät mielipiteet pitää ottaa vakavasti. On selvä, etteivät tarpeelliset kriisipaketit ratkaise maatalouden kannattavuutta ja tulevaisuutta. Viljelijätkin haluaisivat saada työstään korvauksen markkinoilta tukien sijaan. Kyse on siitä, miten tuotot jakaantuvat koko elintarvikeketjussa. Hyvä huomio on muun muassa se, millainen rooli kaupalla ja satovahinkovakuutuksilla pitäisi olla.

Poliitikot voivat vaikuttaa näihinkin asioihin. Markkinatalouden nimiin vannovien poliitikkojen pitää omalta osaltaan huolehtia, että markkinatalous myös toimii. Elintarvikemarkkinalaista päätettäessä siihen on hyvä tilaisuus.

Selvitysmies Reijo Karhisen selvitystyössä pyritään parhaillaan löytämään ratkaisu maatalouden kannattavuusongelmiin. Odotukset selvityksen tuloksia kohtaan ovat korkealla. Karhisen tavoitteena on laatia lista toimenpiteistä, joilla maatalouden yrittäjätulo korotetaan nykyisestä lähes kaksinkertaiseksi eli 500 miljoonaan euroon.

Tavoite ei ole mahdoton. Esimerkiksi ruis- ja vehnäkilon tuottajahinta on nyt alle kaksikymmentä senttiä. Jokainen voi laskea, mikä on tuottajan osuus lopputuotteen hinnasta.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT