Pääkirjoitus

Viljelijöille tarjolla sankarin rooli

Pääkirjoitus 24.08.2018

Ympäristötekojen lisäksi viljelijät tuottavat leivän pöytään.

Maa- ja metsätalous ovat olleet vahvasti esillä julkisessa keskustelussa. Yleensä maa- ja metsätaloudelle on varattu konnan rooli. Viljelijöiden syyksi on listattu muun muassa Itämeren rehevöityminen ja se, että metsien hakkuut tuhoavat hiilivaraston.

Itämeren rehevöitymisestä puhuttaessa nousevat säännöllisesti esiin väitteet peltojen ylilannoituksesta ja ylijäämäravinteiden valumisesta mereen. Puheet eivät ole muuttuneet, vaikka monet tutkimustulokset kertovat toista. Viljelijöiden ympäristön hyväksi tekemälle työlle ei ole annettu arvoa.

Maatalouden ympäristötuen ehtoja on kiristetty kerta toisensa jälkeen. Ravinteiden käyttö on vähentynyt niin paljon, että se estää osin jo laadukkaan sadon tuottamisen.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) julkaiseman EU-maiden ravinnekäyttötilaston mukaan Suomen viljatilat käyttävät Itämeren rantavaltiosta vähiten keinolannoitteita. (MT 22.8.)

Esimerkiksi suomalaisilla kasvinviljelytiloilla typpeä käytettiin keskimäärin 63 kiloa hehtaarille ja fosforia kuusi kiloa. Luken tutkijan Heikki Mäkisen mukaan Suomea ja Viroa lukuun ottamatta muissa Itämeren maissa typpeä käytetään yli 90 kiloa ja fosforia yli yhdeksän kiloa hehtaarille.

Kotieläintiloja syyllistetään liiasta lannan käytöstä. Luken johtava tutkija Perttu Virkajärvi kirjoitti yhdessä Kirsi Järvenrannan ja Mari Rädyn kanssa Ilkassa, että karjatalouden ravinnekierto on järkevällä pohjalla eikä lannan kertyminen ole lainkaan niin huolestuttavaa kuin julkisuudessa usein kirjoitetaan. Nautakarja-alueella peltojen fosforitila ei ole kirjoittajien mukaan poikkeavan korkea eikä nurmilta huuhtoudu poikkeavan suuria fosforimääriä. (Ilkka 20.8.)

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen tutkijan Pasi Valkaman keväällä tarkastetun väitöskirjan mukaan keskustelua maatalouden aiheuttamista ravinnevalumista vesistöihin käydään puutteellisin tiedoin. Tutkimuksen mukaan vesiensuojelutoimien tehokkuus on arvioitu alakanttiin.

Itämeren tilasta väitöskirjan tehneen limnologin Matti Lappalaisen mielestä peltoviljelyä ja lihansyöntiä syytetään perusteettomasti Itämeren ongelmista. Syynä levälauttojen esiintymiseen on Lappalaisen mukaan ennen kaikkea Tanskan salmien kautta tulevien suolavesipulssien vähentyminen.

Itämeren suojelussa on saavutettu tuloksia. WWF:n maaliskuussa julkaiseman selvityksen mukaan Suomi on toteuttanut Itämeren suojelutoimenpiteitä Ruotsin jälkeen toisesi parhaiten. Esimerkiksi maatalous on onnistunut Itämeren rehevöitymisen ehkäisyssä suunnitelmien mukaisesti. (MT 7.3.)

Maatalouden merkitys ja rooli hiilensidonnassa on jäänyt metsäkeskustelun jalkoihin. On hyvä, että Ilmatieteen laitos, Baltic Sea Action Group (BSAG) ja Sitra ovat käynnistäneet Carbon Action -projektin, jonka avulla on tarkoitus selvittää käytännössä hiilen sidontaa maaperään, ja miten sitä voisi nopeuttaa.

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Jaana Savolainen kiittää suomalaisia viljelijöitä innokkuudesta lähteä projektiin mukaan. Hankkeeseen lähti lyhyessä ajassa mukaan sata viljelijää. (HS 23.8.)

Savolaisen mukaan terve maaperä voisi olla suomalaisen maatalouden kilpailuvaltti. Hänen mielestään viljelijät voivat torjua ilmastonmuutosta, turvata luonnon monimuotoisuutta sekä estää Itämeren rehevöitymistä. Tässä tarinassa viljelijöille on Savolaisen mielestä tarjolla sankarin rooli.

Savolainen on oikeassa viljelijöiden roolista ilmastonmuutoksessa ja Itämeren pelastamisessa. Tutkimusten mukaan sankarin rooli ei ole pelkästään tarjolla, vaan se on jo olemassa.

Maa- ja metsätalous ovat ratkaisevassa roolissa myös ilmastonmuutoksen torjumisessa. Ympäristötekojen lisäksi viljelijät tuottavat pöytään leivän, joka on tutkitusti EU:n puhtainta.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT