Pääkirjoitus

Ilmastolle hyötyä metsien käytöstä

Pääkirjoitus 09.11.2018

On tärkeää, että vaalikeskusteluissa metsistä puhuttaessa kannanotot perustuvat faktoihin.

Ilmaston lämpenemisestä käytävä keskustelu on sekä Suomessa että EU:ssa keskittynyt erityisesti metsiin ja niiden käyttöön. Monella on asiasta vahva mielipide, mutta usein se perustuu enemmän tunteeseen kuin tieteeseen.

Huolimatta siitä, että Suomen metsät kasvavat vuosittain kymmeniä miljoonia kuutioita enemmän kuin niitä hakataan, joidenkin mielestä hakkuita ei saa ainakaan lisätä. Kiistelyä käydään myös erilaisista metsänhoitomenetelmistä. Lisäksi keskustelussa menevät sekaisin muun muassa metsien hiilinielu ja hiilivarasto.

Ilmastokeskustelussa on unohtunut, että vielä tärkeämpää kuin hiilensidonnasta huolehtiminen on päästöjen vähentäminen.

Suomen metsä- ja ilmastopolitiikkaa arvostelevat tutkijat vetoavat siihen, että tiedeyhteisö on laajasti samaa mieltä heidän kanssaan. Tämä ei pidä paikkansa. Monet asiantuntijat ovat kysyneet, miksi suomalaista metsien hoitoa ja ilmastopolitiikkaa arvostellaan aiheetta.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Esa Vakkilainen on useaan otteeseen ihmetellyt Suomessa käytävää ilmastokeskustelua. Vakkilainen kaipaa keskusteluun lisää realismia. Hän muistuttaa, että Suomi on harvoja maita maailmassa, joka on oikeasti vähentänyt hiilidioksidipäästöjä. (IL 9.10.)

Realismia ilmastokeskusteluun tuo myös YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri, Ilmatieteen laitoksen entinen pääjohtaja Petteri Taalas. Hänen mielestään suomalainen metsänhoito on kestävää ja kasvatettava puusto sitoo hiiltä riittävän nopeasti. (MT 7.11.)

Taalaksen mukaan ilmastotiede tukee metsien hakkuita Suomessa. Sen sijaan, että meillä rajoitettaisiin hakkuita, voisimme viedä hyvän metsänhoidon osaamista maailmalle.

Tutkijoita Taalas muistuttaa, että omat mielipiteet olisi pidettävä erillään faktoista. Esimerkiksi Suomen ilmastopaneelin tekemä gallup-tyyppinen kysely metsien hiilinielukysymyksestä ei hänen mielestään edusta perinteistä tapaa tehdä tiedettä.

Taalaksen mukaan hiilinieluja pitää kasvattaa, mutta se ei onnistu vanhoissa metsissä. Vanhat metsät toimivat hiilivarastoina, mutta ne eivät enää sido uuttaa hiiltä, vaan lahoamisvaiheessa hiiltä vapautuu.

Taalaksen mielestä metsien hiilinielukeskustelussa on unohtunut aikajänne. Esimerkiksi EU:n päästövähennyssitoumuksissa tarkastellaan lähivuosikymmenten tilannetta. Taalas muistuttaa, että ilmakehän kannalta on se ja sama, poistammeko hiiltä 20:n vai sadan vuoden aikajänteellä. Kiireellisintä on hänen mielestään estää uuden hiilidioksidin pääsy ilmakehään.

Ongelma hiilinielulaskelmissa on Taalaksen mukaan se, että toistaiseksi laskennassa ei huomioida hiilen sitoutumista puurakennuksiin ja muihin puutuotteisiin, joilla voidaan korvata muun muassa öljypohjaisia tuotteita.

Keskustelussa naudanlihan haitallisuudesta on Taalaksen mielestä myös kysymys aikajänteestä. Nautojen tuottaman metaanin elinikä ilmakehässä on kymmenen vuotta, mutta hiilidioksidi säilyy kymmeniä tuhansia vuosia.

Taalas on Vakkilaisen kanssa samaa mieltä, että Suomi on edennyt ilmastonmuutoksen torjunnassa hyvin muun muassa kasvattamalla bioenergian osuutta.

Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. On hyvä, että metsät ja niiden hoito kiinnostavat suomalaisia. Vaikka metsien hoito on Suomessa maailman huippua, parantamisen varaa on muun muassa rästiin jääneissä taimikonhoitotöissä.

Ensi kevään eduskuntavaaleista ennakoidaan ilmastovaaleja. On tärkeää, että vaalikeskusteluissa ilmastonmuutoksesta ja metsistä puhuttaessa kannanotot perustuvat faktoihin eivätkä pelkästään mielipiteisiin.

Fossiilisista raaka-aineista luopuminen, puun käytön lisääminen ja hyvä metsänhoito ovat Suomessa tehokkain tapa sitoa hiiltä ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT