Pääkirjoitus

Hyvinvointivaltio on suuri saavutus

Pääkirjoitus 05.12.2018

Kansallinen yhtenäisyys on yhä tärkeämpää, niin vanhanaikaista kuin se joidenkin mielestä onkin.

Viime kuukausien uutiset yhä epävarmemmaksi ja itsekkäämmäksi käyvästä maailmasta nousevat taas esille Suomen juhliessa itsenäisyyttään. Samalla korostuvat pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan saavutukset. Elintasomme on korkea, ja se myös jakautuu kansainvälisesti katsoen huomattavan tasaisesti meille kaikille.

Mutta osaammeko arvostaa Suomen vakautta ja saavutuksia riittävästi? Onko vuosikymmeniä jatkunut vakaus ja elinolojen kehittyminen inflatoinut menestyksekkäiden uudistusten arvon?

Erinomainen herätys todellisuuteen tuli Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksesta, jossa suomalaisten maanpuolustustahdon kerrottiin alentuneen huolestuttavasti. Nyt enää kaksi kolmesta on valmis puolustamaan maata aseellisesti tilanteessa, jossa konfliktin lopputulos on epävarma. Tulos on huonoin 30 vuoteen.

Naapurimaamme Venäjän tuorein aseellinen konflikti Ukrainan kanssa osoitti jälleen kerran, kuinka tärkeää perinteinen maanpuolustuksen ylläpito on. Se myös osoitti, kuinka tärkeää on pitää yllä uskottavaa puolustuskykyä jo rauhan aikana.

Ennen kaikkea Ukrainan tapaus on hyvä esimerkki tilanteesta, johon ei pitäisi joutua. Ukraina oli itsenäistymisestään asti tiellä, jossa korruptio kasvoi ja maan sisäiset poliittiset jännitteet vain kiristyivät. Sen sisäinen kehitys ei kelvannut lännelle, ja nyt se on heikosti valmistautuneena, velkaantuneena ja eripuraisena ison naapurinsa armoilla.

Länsi antaa Ukrainalle poliittisen tukensa, mutta juuri muuta Kiova ei ole Natolta tai Euroopan unionilta saanut. Vaikka Venäjä jatkoi aggressiivista politiikkansa aiempien miehitystoimiensa lisäksi, uusia pakotteita tai muita Venäjän vastaisia toimia ei ole tuoreeltaan noussut esiin.

Kansainvälisesti katsoen Suomen puolustustahto ja -kyky ovat edelleen hyvässä kuosissa. Kehityksen suunta on kuitenkin huolestuttava. Sen taakse on nyt pystyttävä katsomaan. Olennaista on etsiä ratkaisua kansallisesta yhtenäisyydestä, niin vanhanaikaista kuin se joidenkin mielestä on.

Näyttää siltä, että osalle suomalaisista hyvinvointimme on liian itsestään selvää. Samalla on syytä muistaa, että monet eivät ole päässeet menestykseen mukaan. Syrjäytyminen on yhä vakava ongelma toiselle itsenäiselle vuosisadalleen suuntaavassa Suomessa.

Oikeudenmukaisuus on jo Ruotsin vallan ja Venäjän autonomian ajalta tuttu voimavara, johon suomalaiset ovat tottuneet nojaamaan. Kevään eduskuntavaalien lähestyessä tämä vanha totuus olisi syytä kaivaa taas esiin. Se on lopulta kaiken politiikan perusta.

Jos kansalla on käsitys siitä, että yrittämisestä, työn tekemisestä ja sosiaaliturvasta saatava raha jakaantuu oikein, kansallinen yhtenäisyys ja järjestelmän legitimiteetti vahvistuvat. Jos maahanmuutto on osalle suomalaisista asia, joka aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, asiasta on uskallettava keskustella ja pyrkiä sen pohjalta ratkaisuihin.

Sama pätee ympäristöpoliittisiin toimiin, jolla torjutaan suomalaisten suurimmaksi turvallisuusuhaksi noussutta ilmastonmuutosta. Olisi kaikille eduksi, jos keskusteluun nostettaisiin sekä päästölähteet että hiilinielut, joilla jo syntynyttä vahinkoa yritetään korjata. Toisten osapuolten syyttelyllä tämäkään asia ei korjaannu. Konsensus olisi saatava aikaan.

Vaikka Suomen yhtenäiskulttuuri muuttaa muotoaan, parhaat osat siitä olisi syytä pelastaa ja turvata. Yhdessä sopiminen, oikeudenmukaisuudesta kiinni pitäminen ja kohtuuteen pyrkiminen ovat hyveitä, joita tarvitaan erityisesti nyt, kun maailmassa valtaa alaa isojen toimijoiden itsekkyys.

On syytä muistaa, että itsenäinen hyvinvointivaltio ei ole itsestäänselvyys vaan suuri saavutus.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT