Pääkirjoitus

Yksityisautoilulle ei aina ole vaihtoehtoa

Pääkirjoitus 17.12.2018

Esitysten pitää olla realistisia ja perusteltuja sekä kohdella suomalaisia tasapuolisesti.

Liikenne- ja viestintäministeriössä on viime vuosina oltu ahkerina. Ministeriö on asettanut erilaisia työryhmiä, joiden tavoitteena on ollut myllätä suomalaista liikenne- ja viestintäpolitiikkaa perusteellisesti. Oman osansa ovat saaneet muun muassa posti, raide- ja tieliikenne sekä auto- ja polttoaineverotus.

Vaikka ministeriön työryhmät ovat olleet ahkeria erityisesti nykyisen hallituksen aikana, on sitä osattu jo aiemminkin.

Jorma Ollilan johtama työryhmä esitti joulukuussa 2013 liikenneministeri Merja Kyllöselle (vas.) liikenteen verotukseen isoja muutoksia. Työryhmän mielestä liikenteen verotusta pitäisi siirtää auton hankinnasta auton käyttöön. Autoihin pitäisi asentaa satelliittipaikannin ajokilometrien seuraamista varten.

Työryhmä perusteli kilometriveroon siirtymistä muun muassa ympäristösyillä, koska verotuksen muutoksen uskottiin vähentävän yksityisautoilua ja lisäävän joukkoliikenteen suosiota. Autoveron poistumisen myötä autokanta myös uusiutuisi ja päästöt vähensivät.

Kyllösen seuraajaksi vuonna 2014 tullut liikenneministeri Paula Risikko (kok.) kaatoi esityksen tienkäyttömaksuista. Risikko perusteli kantaansa työnteon kannustavuudella, sillä hänen mielestään myös haja-asutusalueilla pitää olla kannattavaa ajaa töihin.

Samansuuntainen esitys liittyi myös liikenneministeri Anne Bernerin (kesk.) esittelemään malliin, jossa teiden käyttömaksulla korvattaisiin nykyisiä veroja ja maksuja. Bernerin esitys ei ole edennyt.

Viime viikolla liikenne- ja viestintäministeriön ilmastopoliittinen työryhmä jätti raporttinsa ministeri Bernerille (kesk.). Työryhmän esitteli keinoja, joiden avulla liikenteen hiilidioksidipäästöt pitäisi saada nollaan vuonna 2045.

Tavoitteena on, että henkilöautojen sijaan siirrytään käyttämään muita liikennevälineitä. Bussi- ja junamatkojen, pyöräilyn ja jalankulun määrän kaksinkertaistuisi. Työryhmän mukaan vuonna 2030 Suomessa pitäisi olla 670 000 sähköautoa ja 130 000 kaasuautoa.

Tavoitteisiin pääsemiseksi työryhmä esittää muun muassa polttoaineveron nostoa, sähkö- ja kaasuautojen tukemista, biopolttoaineiden lisäämistä ja henkilöautoliikenteelle tiemaksuja. Yksi keino on myös fossiilisten polttoaineiden myynnin kieltäminen vuonna 2045.

Työryhmän esitys ei vakuuta eduskunnan liikennevaliokunnan jäseniä. Valiokunnan varapuheenjohtajan Markku Pakkasen (kesk.) mielestä aikataulu ei ole realistinen. Jukka Kopra muistuttaa, ettemme pelasta ilmastoa sillä, että halvaannutamme liikkumisen Suomessa. (IS 14.12.)

Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen arvostelee työryhmän esitystä ankarasti. Hänen muistuttaa, että Suomi on EU:n harvimmin asuttu maa, jossa oman auton käyttö on perustellumpaa kuin missään muualla. Niemisen mukaan esitys vähentää autoilua ja keskittää asumisen kaupunkeihin. (MT 14.12.)

Nieminen kysyy, että miksi kuluttaja ostaisi kalliin sähköauton, kun ei ole muutenkaan varaa uusiin autoihin. Suomen 2,7 miljoonan henkilöauton arvo on nyt keskimäärin 3 600 euroa.

Jos autoilu olisi päästökaupan piirissä, Nieminen laskee, että 130 gramman hiilidioksidipäästöillä kilometriä kohden ja 20 000 kilometrin ajolla päästökiintiön voisi ostaa 70 eurolla.

Nieminen on oikeassa, että työryhmän esitys on rajusti keskittävä. Maaseudulla, eikä kaikissa kaupungeissakaan ole mahdollista välttää autoilua, koska julkista liikennettä ei ole. Taksiuudistus on ainakin tähän asti osoittanut, että maaseudulla taksin saamisessa on tekemistä.

Liikenteen pitää olla mukana ilmastotalkoissa ja julkista liikennettä pitäisi käyttää siellä, missä se on mahdollista. Esitysten pitää kuitenkin olla realistisia, perusteltuja ja niiden on kohdeltava suomalaisia tasapuolisesti. Näitä tavoitteita työryhmän esitys ei täytä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT