Pääkirjoitus

Metsien käsittelyssä ei ole yhtä totuutta

Pääkirjoitus 23.01.2019

Suomalainen metsänhoito on ollut tähän saakka menestystarina.

Metsien merkitys Suomen kansantaloudelle on ollut iso jo vuosisatoja. Vielä pari vuosikymmentä sitten vaikutti siltä, että metsätalous kokonaisuutena katoaa marginaaliin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan metsät ovat palanneet parrasvaloihin.

Kiinnostus metsiä kohtaan on lisääntynyt sekä kansainvälisillä areenoilla että kotimaassa.

Yksi merkittävä syy metsätalouden merkityksen kasvuun on ilmastonmuutos. Metsistä löytyy ratkaisu sekä hiilen sidontaan että fossiilisten raaka-aineiden korvaamiseen. Metsien nopeasi lisääntynyt merkitys näkyy vahvasti myös niiden ympärillä käytävässä keskustelussa.

Viime talvena metsistä ja niiden käytöstä käytiin kovaa vääntöä EU:ssa. Välillä näytti siltä, että lisääntyneestä kasvusta ja hakkuusäästöistä huolimatta suomalaisia metsiä pidettiin kasvihuonekaasujen päästölähteenä. Lopputulos oli kuitenkin kohtuullinen.

Kuluvan talven metsäkeskusteluteema on ollut avohakkuut. Ympäristöjärjestöjen tekemä kansalaisaloite avohakkuiden kieltämiseksi valtion metsissä on kerännyt eduskuntakäsittelyyn vaadittavat yli 50 000 allekirjoitusta. Avohakkuukiellolla haluttaisiin turvata ja edistää metsien monimuotoisuutta sekä suojella uhanalaisia lajeja.

Maaseudun Tulevaisuuden teettämän kyselyn mukaan kansalaisten mielipiteet avohakkuista jakaantuvat. Noin kolmannes kyselyyn vastanneista kieltäisi avohakkuun, noin kolmannes sallisi ne ja kolmannes ei osannut sanoa mielipidettään. (MT Metsä 23.1.)

Keskustelu erilaisista metsähoitotavoista ei ole uusi asia, vaan kiistely avokakkuun ja jatkuvan kasvatuksen paremmuudesta on jatkunut vuosikymmeniä. Yksimielisyyttä ei ole löytynyt, mutta molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa.

Syitä avohakkuiden kieltohalukkuuteen on useita. Suomen Metsäsäätiön viime syksynä teettämän kyselyn mukaan suurimmat syyt avohakkuukriittisyyteen ovat huoli eri lajeista ja ympäristön muuttumisesta kymmeniksi vuosiksi.

Muutama vuosi sitten uudistettu metsälaki lisäsi metsänomistajien valinnanmahdollisuuksia metsiensä hoidossa. Metsänomistajat saavat muun muassa päättää milloin ja miten metsää hakataan. Aikaisempi metsälaki määräsi tarkkaan, milloin päätehakkuut sai tehdä. Nyt metsänomistaja saa itse päättää, miten metsäänsä hoitaa. Yksi mahdollisuus on muun muassa ympäristöjärjestöjen ajama jatkuva kasvatus.

Avohakkuista puhuttaessa usein unohtuu, että yksityismetsien avohakkuualat ovat pieniä. Etelä-Suomen yksityismetsissä keskimääräinen avohakkuuala on 1,2 hehtaaria. Koko maan keskiarvo on noin 1,5 hehtaaria. Lisäksi näille aukoille jätetään säästöpuita.

Avohakkuiden kielto ekologisista syistä ei ole yksiselitteistä. Kasvitieteilijä ja tietokirjailija Seppo Vuokko muistuttaa, että avohakkuut monipuolistavat osaltaan luontoa. Hänen mukaansa metsässä on lukuisia lajeja, jotka eivät pysty uudistumaan varttuneissa metsissä. Tällaisia ovat muun muassa monet hyönteiset ja perhoset,

Keskustelu erilaisista metsien käsittelytavoista on tärkeää, mutta yhtä ainoaa totuutta oikeasta mallista ei ole olemassa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta on kuitenkin hyvä, että on olemassa erilaisessa kasvuvaiheessa olevia metsiä.

Joka tapauksessa suomalainen metsänhoito on ollut tähän saakka menestystarina, josta muiden pitäisi ottaa mallia. Metsiemme puuston vuotuinen kasvu on lisääntynyt 1950-luvun 55 miljoonasta kuutiosta kaksinkertaiseksi. Metsämme ovat massiivinen hiilivarasto, ja koska hakkuut ovat tulevaisuudessakin kasvua pienemmät, hiilivarasto kasvaa edelleen.

Metsän käsittelymuodosta riippumatta on tärkeää, että metsien kasvukunnosta huolehditaan myös tulevaisuudessa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT