Pääkirjoitus

Maaseutu jäämässä marginaaliin vaaleissa

Pääkirjoitus 28.01.2019

Mitä puolueenne aikoo tehdä, jotta elämä maaseudulla olisi entistäkin parempaa?

Ilmasto- ja maahanmuutto nousevat perinteisten peruspalveluiden ohella kevään eduskuntavaalien pääteemoiksi. Myös kaupunkien ja kasvukeskusten tarpeet pääsevät esille, mutta ainakaan toistaiseksi maaseudun ja maakuntien harvaan asuttujen alueiden asioista ei ole juuri puhuttu. Suuri vaara on, että maaseudun asia jää puolueilta huomaamatta loppuun asti.

Kuvaavaa asiassa on, että Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.) vahvasti ideoima isojen kaupunkien C21-ryhmä vaati Seinäjoella pitämässään kokouksessa kaupunkien ääntä kuuluviin seuraavassa hallitusohjelmassa.

"Joukon yhteinen näkemys on, että seuraavan hallituksen on otettava kaupunkipolitiikkaan aivan erilainen näkökulma, mitä yksikään hallitus on aiemmin ottanut", Vapaavuori toteaa (Ilkka 24.1.).

Vielä kuvaavampaa on, että samassa yhteydessä Seinäjoen kaupunginjohtaja Jorma Rasinmäki vaatii kaupunkeja koskevia asioita yhden ministeriön alaisuuteen.

Rasinmäen mukaan kaupunkipolitiikan parhaita asiantuntijoita ovat kaupungit itse. Hän myös uskoi, että kaupungit voisivat kantaa tulevaisuudessa nykyistä suurempaakin vastuuta yhteiskunnan tarpeista.

Erityisesti Rasinmäen argumentteihin kannattaa kiinnittää huomiota. Jos vahvan maaseutuidentiteetin ja elinvoimaisen maaseutumaisen kuntaverkon keskuksena toimivan Seinäjoen kaupunginjohtaja puhuu kaupungistumisen puolesta isoa kansainvälistä metropolia rakentavan Vapaavuoren kanssa, Etelä-Pohjanmaata laajemminkin kannattaa herätä.

Kehittyvät keskuskaupungit ovat todennäköisesti hyvä asia myös ympäröiville pienille kunnille, mutta ei hinnalla millä tahansa.

Samalla tavalla kuin kaupungit tarvitsevat omaa ohjelmaansa, vielä suuremmassa tarpeessa tällaiselle ohjelmalle ovat pienet kunnat. Kuka isoista puolueista tällä hetkellä pohtii maaseutupolitiikkaa ja tapoja, joilla pienissäkin kunnissa on mahdollista saada päivähoitoa lapsille, koulumatkat rajattua alle tunnin pituisiksi tai tasokasta lukio-opetusta kaikille halukkaille?

Terveyden- ja vanhustenhuollossa maaseutukuntien tarpeet ovat vielä isommat, kun muun muassa Vapaavuoren tiukasti vastustama sosiaali- ja terveydenhuollonuudistus ja maakuntahallinto saattavat oikeasti kaatua.

Nyt keskuskaupungit hakevat itselleen selvästi asemia, jotka saattavat heikentää naapurikuntien mahdollisuuksia entisestään.

Eduskuntapuolueilta kannattaa myös kysyä, mitä ne aikovat tehdä sille, että digitaalisten innovaatioiden ja ennakkoluulottoman reguloinnin avulla maaseudun koulut, liikkuminen tai vaikkapa terveydenhuolto voisi olla kaupunkialueita sujuvampaa.

Voisiko ajokortin ikärajan alentamista helpottaa maaseudulla, jotta lapset pääsisivät omalla autolla kouluun? Pitäisikö yhä kauemmaksi kulkeutuvien palveluiden saatavuutta parantaa korvaamalla maaseudun asukkaille heille syntyvä kustannus? Voisiko maaseudun koulutyötä helpottaa digitaalisten ratkaisujen avulla niin, että koulussa käynti ei olisi päivittäin edes tarpeellista?

Harvaan asuttujen alueiden verkosto on tehnyt tässä asiassa ennakkoluulottomia avauksia, mutta huomattavasti isompaa kiinnostusta asiaan soisi kiinnitettävän ennen huhtikuun vaaleja.

Maaseudun äänestäjän kannattaakin nyt kysyä oman kuntansa mahdollisuuksien perään. Hänen ei kannata myöskään tyytyä heti ensimmäiseen vastaukseen. Puolivillaista tai "toiseksi parasta" ei kannata heti hyväksyä.

Kysymys kaikille puolueille kuuluu: Mitä te aioitte tehdä, jotta eläminen maaseudulla olisi nykyistä parempaa seuraavalla hallituskaudella?

Jos vastausta ei kuulu, johtopäätös on helppo. Silti kysymys kannattaa esittää. Muuten maaseutu jää näissä vaaleissa epämääräiseksi merkinnäksi sivun marginaaliin.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT