Pääkirjoitus

Kaapelointi ei ole mahdoton tehtävä

Pääkirjoitus 22.02.2019

Monen asiakkaan mielestä kohtuullisuus on nykyisestä siirtohinnoittelusta kaukana.

Sähköverkkoyhtiöt tekevät ympäri Suomea isoja investointeja sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi. Lakisääteisten investointien seurauksena siirtohinnat ovat viime vuosina nousseet rajusti. Nousu on kohdistunut erityisesti maaseudulle.

Kuluttajien on vaikea vaikuttaa sähkön hintaan. Sähköyhtiöitä kilpailuttamalla pystyy toki vaikuttamaan energian hintaan, mutta se on vain kolmannes sähkölaskusta. Sähkölaskussa on myös sellainen erikoisuus, että siinä maksetaan verosta veroa, koska myös sähköverosta pitää maksaa arvonlisävero.

Sähkön siirron toimintavarmuuden parantaminen on perusteltua, mutta kustannukset nousevat haja-asutusalueilla korkeiksi. Esimerkiksi Itä-Suomessa siirtohinnat ovat 2010-luvulla nousseet 40 prosenttia, ja hintojen nousu jatkuu edelleen.

LUT-yliopiston professorin Jarmo Partasen viime marraskuussa työ- ja elinkeinoministeriölle luovuttaman selvityksen mukaan sähköverkkoihin investoidaan vuosina 2016–2028 yhteensä noin 9,5 miljardia euroa. Investoinneista kohdistuu noin kolme miljardia euroa lakiin perustuvan toimintavarmuusvaatimuksen aiheuttamiin lisäinvestointeihin.

Eduskunnan vuonna 2013 säätämän sähkömarkkinalain muutoksen mukaan sähköyhtiöiden pitää rakentaa vuoteen 2028 mennessä sellaiset verkot, etteivät sähköt ole poikki taajamissa yli kuutta tuntia ja maaseudulla yli 36 tuntia. Samalla päivitettiin pitkistä sähkökatkoksista asiakkaille maksettavia korvauksia.

Lakimuutoksen taustalla on muun muassa vuoden 2010 elokuussa ollut Asta-myrsky ja vuoden 2011 joulukuun Tapani- ja Hannu-myrskyt. Asta-myrskyn aiheuttamat pisimmät sähkökatkokset olivat yli kuukauden pituisia. Tapani-myrsky katkaisi sähköt laajimmillaan yli 400 000 asiakkaalta jopa päiviksi.

Suomessa on 77 sähköverkkoyhtiötä. Koska sähköverkkotoiminta on luvanvaraista monopolitoimintaa, Energiavirasto valvoo sähkön siirron hinnoittelun kohtuullisuutta. Yhtiöt eivät saa periä siirtomaksuja yli viraston määräämän tietyn tuottoprosentin. Erityisesti maaseudulla monen asiakkaan mielestä kohtuullisuus on nykyisestä siirtohinnoittelusta kaukana.

Ero halvimman ja kalleimman siirtohinnan välillä on yli kaksinkertainen. Koska lain mukaan sähkönjakelun hinta ei jakeluverkossa saa riippua siitä, missä verkon käyttäjä maantieteellisesti sijaitsee verkonhaltijan vastuualueella, ovat jakeluyhtiöt jakautuneet maaseutu- ja kaupunkiyhtiöihin. (MT 20.2.)

Tämä asettaa asiakkaat eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen. Kaupungeissa kaapelointi on aikojen kuluessa tehty, mutta maaseudulla se on pahasti kesken.

Carunan toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny arvioi, että jatkossa kaupunki- ja maaseutuyhtiöiden välinen hintaero kasvaa. Epäilyt siitä, että kaupunkilaiset joutuisivat maksamaan maaseudun kaapeloinnin, eivät siis pidä paikkaansa.

Valtiovalta on pyrkinyt hillitsemään siirtohintojen nousua muun muassa rajoittamalla korotukset korkeintaan 15 prosenttiin vuodessa. Vaikeissa olosuhteissa rakennettaville verkoille on myös annettu lisäaikaa vuoteen 2036 saakka.

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) esitti, että sähköveroa alennettaisiin – Ruotsin mallin mukaisesti – harvaanasutuilla alueilla, koska siirtohintojen korotuspaineet ovat siellä suurimmat. Rahat Tiilikainen ottaisi fossiilista energiaa käyttävien yritysten energiaveron palautuksista. (Suomenmaa 15.2.)

Sähköveron porrastaminen olisi askel kansalaisten tasavertaisuuden suuntaan. Siirtohintojen nousua kohtuullistamalla sähkön saannin turvaaminen koko maassa ei ole mahdoton tehtävä, koska nykyistä paljon köyhempi Suomi pystyi sähköistämään maan syrjäseutuja myöten.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT