Pääkirjoitus

Hakkuut jakavat myös vihreiden äänestäjiä

Pääkirjoitus 06.03.2019

Moni vihreiden ja keskustan kannattaja on metsäkannoissaan huomattavan lähellä toisiaan, vaikka toisin luulisi.

Kilpailu metsänomistajien äänistä kiihtyy lupaavasti. Asialla on erityisesti aiheesta vaaliavauksenkin tehnyt keskusta. Puolueen puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä totesi viikonloppuna punavihreiden näkemysten olevan uhka metsäalan työpaikoille.

"Punavihreä puoli kieltäisi käytännössä metsien käytön kokonaan ja sitä kautta suomalaiset työpaikat", Sipilä totesi Uutissuomalaiselle (3.3.). Moni metsänomistaja jakaa Sipilän käsityksen, mutta aivan ongelmaton tämä tulkinta ei ole.

Vihreiden entinen puheenjohtaja ja populismin oivaltava some-tykki Ville Niinistö syytti Sipilää asiassa valehtelijaksi ja peräsi tältä lähdeviitettä väitteelleen.

Sipilä viittasi Uutissuomalaisen ehdokkaiden vaalikonevastauksiin perustuvaan juttuun. Sen mukaan vihreiden ehdokkaista peräti 95 prosenttia haluaisi vähentää välittömästi hakkuita ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kysely on kiinnostava mutta tilastollisesti toki ongelmallinen.

Maaseudun Tulevaisuus kysyi kaikkien suomalaisten kantaa hakkuisiin joulukuussa. Kaikista vastaajista hakkuiden vähentämistä toivoi joka viides. Tyypillinen vastustaja on pääkaupunkiseudulla asuva ja vihreiden tai vasemmistoliiton kannattaja. Selvästi yli puolet, 57 prosenttia, halusi pitää hakkuumäärän nykyisellään tai jopa lisätä sitä (MT 28.12.18.).

Kiintoisaa viikonlopun keskustelun kannalta on, että asia hajottaa selvästi myös vihreiden kenttää. Puolueen äänestäjistä sekä nykyisen hakkuutason kannattajia että sen vähentämistä haluavia oli molempia suunnilleen 40 prosenttia. Gallupin virhemarginaali on osayleisön suhteen suuri, mutta selvän suunnan vihreidenkin hajaantumisesta tutkimus osoitti.

Tämän pitäisi herättää myös vihreiden puoluejohdon ja kansanedustajaehdokkaat. Heidän kannattajakunnassaan on huomattavan paljon henkilöitä, jotka pitävät metsien talouskäyttöä tarpeellisena työpaikkojen, verotulojen ja suomalaisen hyvinvoinnin mahdollistajana. Hyvää metsänhoitoa voi perustella myös hiilinieluilla.

Ville Niinistö olisi halutessaan voinut tuoda esille nämä seikat. Erityisesti asian pitäisi kiinnostaa puolueen puheenjohtajaa Pekka Haavistoa, joka on julkisesti puhunut huomattavan sovinnollisesti metsien talouskäytöstä. Jos vihreät oikeasti haluavat vähentää hakkuita, Haaviston tai jonkun muun pitäisi kyetä määrittelemään myös, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Suljetaanko tehtaita vai estetäänkö uudet investoinnit? Miten puurakentamista voidaan edistää, jos tukkien sivuvirtoja ei saisi käyttää? Miten muovien käyttöä voidaan korvata puupohjaisilla tuotteilla, jos puuta ei saisi kaataa?

Itse asiassa moni vihreiden ja keskustan kannattaja saattaa olla kannoissaan huomattavan lähellä toisiaan, vaikka toisin luulisi. Sama pätee kaikkien muidenkin puolueiden metsäasioista kiinnostuneisiin kannattajiin. Luonnonvarakeskuksen uudet laskelmat osoittavat, että Suomen hiilinielut voidaan pitää vahvoina lisähakkuista huolimatta. Nykyisellä noin 80 miljoonan kuution vuotuisella tasolla nielu jopa kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä (MT 1.3).

Silti asiaa on syytä tutkia ja hakkuiden määrästä keskustella. Tässä lehdessä keskustalainen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen pohtii ilmastoharvennusta, jolla lisättäisiin sekä hiilinielua että puun saatavuutta (s. 13). Tiilikainen puhuu myös lämpimästi puurakentamisen puolesta. Niin kannattaisi monen muunkin. Sen verran kiistattomat puurakentamisen edut ovat.

Suomen metsien kova kasvu ja hiilinielujen koko mahdollistaisivat muutenkin nyt maltillisen ja rakentavan vaalikeskustelun. Vaikka tämä saattaa olla puolueiden mielestä tylsää, sitä kannattaisi kokeilla. Metsistään huolehtivat suomalaiset arvostavat sitä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT