Pääkirjoitus

Yritysten arvot näkyvät hinnoittelussa

Pääkirjoitus 13.03.2019

Olennaista hinnoitteluperusteissa on avoimuus.

Osuuskuntien hallitsemat lihatalot maksavat tuottajille lisähintaa sen mukaan, miten paljon eläimiä tilalta tulee vuosittain teuraaksi. Nautatiloilla hintaero ero voi olla yli sata euroa teuraseläintä kohti, HKScanilla erot ovat isompia kuin Atrialla (MT 8.3.).

Lihatalojen pistehinnoittelu ei ole uusi asia eikä yritystoiminnassa muutenkaan erikoista. Lihaa ostavan teurastamon kannalta isompi tuottaja tuo säästöjä kuljetuskustannuksissa, kun esimerkiksi teuraskuorman saa täyteen yhdeltä tilalta.

A-tuottajien toimitusjohtaja Reijo Flink perustelee lisähintaa myös investointien tukemisella. Laajentava tila saa osan investoinnistaan maksettua korkeampana tuottajahintana.

Osuustoiminnan perusajatus on jäsenten tasa-arvoisuus. Se on ollut myös keskeinen edellytys osuustoiminnan syntymiselle ja menestymiselle Suomessa. Maatalouden tuottajaosuuskunnissa ovat olleet mukana niin isot kuin pienetkin tilat. Kaikki ovat hyötyneet yhteisestä markkinavoimasta.

Maito-osuuskunnissa samahintaisuuden periaate on edelleen voimissaan. Liha-alalla muutos tapahtui jo pari vuosikymmentä sitten, kun tuottajaosuuskunnat yhtiöittivät lihan hankinnan sitä jalostaville pörssiyhtiöille.

Pörssiyhtiö on ensisijassa vastuussa osakkeenomistajilleen, ja hinnoittelun täytyy olla liiketaloudellisesti perusteltua. Tästä näkökulmasta ei ole mitenkään erikoista maksaa isoille tai tuotantolaitoksien lähellä sijaitseville tiloille parempaa tuottajahintaa.

Investointien ja rakennekehityksen nopeuttaminen tukee liha-alan kilpailukykyä. Samalla se lisää suuriin kotieläinyksiköihin liittyviä riskejä ja johtaa tuotannon keskittymiseen suppealle alueelle tuotantolaitosten läheisyyteen.

Tuottajien osuuskunnat kuitenkin käyttävät äänivaltaa lihataloissa, ja tuotantosopimuksen edellytyksenä on usein osuuskunnan jäsenyys ja tietyn osuuspääoman maksaminen.

Erilainen hinnoittelu tilojen kesken herättää ymmärrettävästi närää ja epäluuloja osuuskunnan jäsenissä. Pienempien tilojen mahdollisuus toimia käy usein mahdottomaksi.

Osuustoimintajohtaja Kari Huhtala Pellervosta linjaa, että yrittäjää voidaan palkita investoinneista tai tuotannon tehostamisesta. Tilan sijainti ei kuitenkaan saisi olla hinnoitteluperusteena.

Jos sijaintia alettaisiin käyttää hinnoitteluperusteena, kotieläintilat loppuisivat kokonaan isosta osasta Suomea. Esimerkiksi valiolaisissa osuuskunnissa hinta on sama, vaikka maidon keräilyn kustannuksissa on pitkien etäisyyksien maassa isot erot.

Olennaista hinnoitteluperusteissa on avoimuus. Flinkin mukaa Atria kertoo hinnoitteluperusteet avoimesti kaikille tuottajilleen. HKScanissa vastaavaa avoimuutta ei ole ja myös hintaporrastus on jyrkempi.

Avoimuuden puute on omiaan ruokkimaan epäluottamusta missä tahansa yhteisössä. Tuottajakentällä on esimerkiksi kuultu väitteitä, että osuuskuntien hallinnossa mukana oleville tiloille maksettaisiin parempaa hintaa.

Huhujen katkaisemiseksi lihan hinnoitteluperusteet tulisi kertoa avoimesti omille tuottajille. Haittaa ei olisi, jos yritysten hallinnossa mukana olevat tuottajat kertoisivat myös avoimesti, minkälaista hintaa ja millä perusteilla he itse hallinnoimaltaan yritykseltä saavat.

Osuustoimintaa on aika ajoin moitittu menneisyyden yritysmuodoksi. Silti monilla osuustoiminnallisilla yrityksillä menee Suomessa erinomaisesti, ja niiden asema taloudessa on pikemminkin vahvistumassa kuin heikentymässä.

Osuustoiminta on jäsenten tasaveroista yhteistoimintaa, josta kaikki hyötyvät. Kestävä arvopohja on osuuskuntien tärkein vahvuus myös tulevaisuudessa. Tämä kannattaa pitää mielessä myös liha-alan osuuskunnissa, kun tulevia strategioita laaditaan.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT