Pääkirjoitus

Koululaiset ja Ollila samassa rintamassa

Pääkirjoitus 15.03.2019

Nykyinen hyvin­vointiyhteiskunta perustuu talous­kasvulle. Voimmeko me jatkaa näin?

Tänään perjantaina iso joukko peruskoululaisia ja lukiolaisia osallistuu koululakkoon, jolla on tarkoitus hillitä ilmastonmuutosta. Monissa kouluissa mielenilmaus on aiheuttanut hallinnollisen ja jopa kurinpidollisen ongelman. Turhaa on nyt rehtorien ja opettajakunnan huoli. Heidän kannattaisi liittyä mielen­osoitukseen mukaan.

Lukiolaisten henkisessä rintamassa on jo muitakin. Muun muassa suoma­laisen elinkeinoelämän nimekäs veteraani Jorma Ollila villitsee nyt yritysjohtajia ottamaan paikkansa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun etulinjassa.

Muun muassa Nokian ja fossiilisten polttoaineiden tuottamiseen keskittyneen öljyjätti Shellin hallituksissa työskennelleen Ollilan puheenvuoro Keskon kaupan päivässä tiistaina Finlandia-talolla oli kiintoisa.

Ollilan mielestä Suomessakin kaivattaisiin rohkeita yritysjohtajia ottamaan paikkansa yhteiskunnallisessa keskustelussa, jolla pyritään vastuulliseen ilmastopolitiikkaan. Hänen mielestään elinkeinoelämä ei voi väistää asiassa vastuutaan. Niin ilmeisiä kaikkia koskevan ilmasto­katastrofin enteet nyt ovat.

Kaukana tuntuvat nyt olevan ne ajat, jolloin yrityselämän ainoaksi tavoitteeksi asetettiin suomalaisessakin keskustelussa mahdollisimman suuren voiton tuottaminen omistajalle. Nyt sekä Kesko että tilaisuuden pääpuhujaksi pestattu Ollila korostavat eettisyyttä ja yhteiskuntavastuuta.

Kyyniset saattavat, perustellustikin, epäillä yritysjohdon kääntymyksen aitoutta, mutta aivan olankohautuksella Ollilan viestiä ei voi sivuuttaa. Sen verran keskustelua ilmastonmuutoksen kohtaaminen on yritysjohtajienkin parissa jo aiheuttanut.

Nuorten koululaisten globaali tempaus on tästä kouriintuntuva esimerkki. Nuoret tuntevat ilmastoahdistuksen vanhempia ikäluokkia herkemmin. Heidän elinaikanaan ilmastonmuutoksen hillinnässä on onnistuttava. Myös nuoren polven yritysjohtajat tuntevat samalla tavalla.

Heille on myös selvää, ettei bisnes­täkään voi enää tehdä lyhyellä tähtäimellä. Jos haluaa olla markkinoilla mukana, se vaatii huomattavan pitkäjänteistä asennoitumista isoihin mega­trendeihin, joista ilmastonmuutos on merkittävin.

Ilmastonmuutoksen hillintä tarjoaa luonnollisesti myös uusia liiketoiminta­mahdollisuuksia useille yrityksille. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. Jos elinkeinoelämän vipuvarsi saadaan yhdistettyä ilmastonmuutoksen torjuntaan, tulokset voivat olla jopa ratkaisevan hyviä.

Olennaisimpaan asiaan ei Ollila, eikä kukaan muukaan kaupan päivillä puuttunut. Nykyinen hyvinvointi­yhteiskunta ja erityisesti sen rahoitus perustuu jatkuvalle talouskasvulle. Voimmeko me jatkaa näin?

Jonkinlainen konsensus on siitä, että tulevaisuuden talouskasvun olisi synnyttävä tavalla, joka ei kuormita luontoa nykyisellä tavalla.

Vaikka kehittyneissä maissa tähän voitaisiin kuvitella jollain tavalla pääsevämme, voimmeko sanoa vaikkapa Kiinan ja Intian alati kasvavalle keskiluokalle, että heidän pitäisi pidättäytyä tavarakeskeisestä kuluttamisesta, minkä makuun he ovat juuri päässeet.

Me emme voi, mutta jonkun pitäisi.

Myös yhä useampi yritysjohtaja pohtii asiaa, niin kipeä kuin se yritysten näkökulmasta onkin. Tässä asiassa kannattaa seurata vaikkapa kokenutta teollisuusmiestä Pertti Korhosta, joka Ollilan tavoin herättelee suomalaista bisnes-eliittiä toisenlaiseen talous­kasvuun.

Tässä on haaste myös mielen­osoituksiin osallistuville lukiolaisille. Ovatko he valmiita tinkimään vaat­teista, meikeistä tai kaukomatkailusta ja yleensä ostamisesta.

Yllättävän moni voi ollakin.

Samaan kannattaa meidän vanhempienkin ryhtyä. Nykyiseen tavaroiden kulutukseen meillä ei ole varaa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT