Pääkirjoitus

Infran myynti käy kalliiksi kansalle

Pääkirjoitus 03.02.2016

Valtio-omistusta ei tarvitse perusinfran osalta lukea sosialismiksi.

Sähköverkkoyhtiö Carunan jättimäisistä hinnankorotuksista on tulossa kevään politiikan kuuma peruna.

Caruna kertoi viime viikolla korottavansa asiakkaittensa sähkönsiirtohintoja 27 prosentilla (MT 29.1.). Todellisuudessa korotus on yli 40 prosenttia. Kuluttajille se tietää lisälaskua asuntotyypistä riippuen muutamasta kympistä reiluun pariin sataan euroon kuukaudessa.

Kansan raivo ei tullut Carunalle yllätyksenä. Yhtiö vetoaa investointeihin, joita lain edellyttämä jakeluvarmuus vaatii. Jakelumonopoleja vahtiva Energiavirasto on toistaiseksi myötäillyt Carunan perusteluja.

Carunan toimia pitää tutkia tarkemmin. Se kasvattaa vuosittaista kassavirtaansa pelkällä ilmoituksella yli sadalla miljoonalla eurolla – siis reilulla kolmanneksella. Olisiko tällainen mahdollista muuten kuin monopolibisneksessä?

Caruna kertoo investoivansa sähkön jakeluvarmuuteen – käytännössä maakaapelointiin – noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Onko yhtiön tarkoitus siis maksattaa kuluttajilla investointinsa takaisin vajaassa kahdessa vuodessa? Kuluttajat toki aina maksavat tuotteen kaikki kustannukset, mutta tällaisia kuoletusaikoja ei muussa bisneksessä tunneta.

Jakelumonopolin hinnoittelussa sallitaan kustannusten lisäksi kohtuullinen voitto yhtiölle. Energiavirastossa on selvitettävä perusteellisesti, kuinka Carunan kustannukset oikeasti muodostuvat ja pysyykö voitto kohtuudessa.

Oman selvityksensä asiasta tilasi myös elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.).

Caruna on Suomen suurin sähkönjakeluyhtiö, vaikka sen osuus markkinoista on "vain" viidennes. Korotuksia on luvassa myös muilta yhtiöiltä.

Carunan kiinnostavuus on silti omaa luokkaansa, koska sen synty liittyy vahvasti valtion omistajapolitiikkaan. Yhtiö näki päivänvalon, kun valtion energiajätti Fortum luopui jakeluverkoistaan kaksi vuotta sitten.

Valtio-omistajuutta johti tuolloin Jyrki Kataisen (kok.) sixpack-hallitus. Ostajaksi Fortumin verkoille löytyivät ulkomaiset pääomasijoittajat. Kotimaista omistusta jäi kahdelle eläkevakuuttajalle – Kevalle ja Elolle – yhteensä 20 prosentin verran.

Valtion sijasta uuden verkkoyhtiön tuotoista nauttivat nyt Carunan omistajat. Tuottojen takia ne yhtiön ostivat ja näyttävät myös tuotoistaan huolehtivan.

Kenenkään ei tarvitse epäillä, etteikö Caruna tulkitsisi hinnoitteluvaltaansa maksimaalisesti. Muuten se pettäisi omistajiaan.

Uusia omistajia palvelee myös, että yhtiö kierrättää tuloksensa konsernilainojen korkoina Suomen verottajan ulottumattomiin. Tässä Caruna ei riko lakeja tai poikkea kansainvälisten yritysten käytännöistä. Yhteiskuntavastuuta tällaisilta monopoleilta on turha penätä.

Sähkön jakeluvarmuus on Suomen kaltaisessa maassa erittäin tärkeä. Siksi on välttämätöntä, että verkkoyhtiöillä on tästä lakiin kirjatut vaatimukset.

Energiahuolto, tie- ja tietoyhteydet sekä esimerkiksi ruokaturva liittyvät huoltovarmuuteen ja ovat siten keskeinen osa turvallisuuspolitiikkaa. Yhteiskunnan perustoiminnoilla on suora vaikutus myös yritysten kilpailukykyyn, minkä pitäisi kiinnostaa valtiotakin.

Omistajapolitiikassa on pohdittava, mitkä perustoiminnot kuuluvat valtion keskeisesti hallittaviin. Niin tehdään muuallakin länsimaissa, eikä säätelyä tai valtio-omistajuutta tarvitse niiden osalta lukea sosialismiksi.

Tilanne, jossa entinen valtio-omistus päätyy ulkomaisena monopolina rahastamaan kansalaisia, yrityksiä ja vieläpä valtiota, voi kyllä kasvattaa kansasta kommunisteja. Tosin Carunan syntyessä hallitusvastuuta kantoivat myös SDP ja vasemmistoliitto.

Poliittinen parranpärinä asiasta on vasta alkamassa. Velkaantuvan valtion tuottavan omaisuuden myynti näyttää tällä hetkellä nololta.