Pääkirjoitus

Kasvisruoka otettava tosissaan

Pääkirjoitus 09.01.2017

Kuluttaja kaipaa perusteluja. Niitä lihantuottajien ja teollisuuden on pystyttävä esittämään.

Suomeen sytytellään kiivaita kampanjoita kasvisruuan puolesta. Ilmiö ei ole uusi. Tällä kertaa tilanne kyseessä on laajempi ja perustellumpi liikehdintä kuin aiemmin. Se ei myöskään mene ohi. Päinvastoin ilmastoperusteinen kasvisruuan markkinointi vain vahvistuu.

Suomalaisille lihan- ja maidontuottajille sekä lihataloille tilanne on haastava. Etenkin teollisuudessa ilmiötä on vähätelty. Sitä on pidetty kaupunkilaisen pienen vähemmistön touhuiluna, joka ei suurta kuvaa hetkauta. Tämä on ollut virhearvio.

S-ryhmän antamien tietojen mukaan kasvisproteiinipohjaisten tuotteiden myynti on jopa kaksinkertaistunut. Euroina muutos ei välttämättä ole vielä olennainen, mutta suunta on selvä. Tiedot K-ryhmästä ovat samansuuntaisia. Kuluvan vuoden aikana kasvisruuan menekki vain kasvaa.

Arviot kasvissyöjien määrästä vaihtelevat. Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa heidän osuutensa saattaa lähennellä jo 10 prosenttia. Perusteena pidetään usein eettisyyttä, terveellisyyttä ja ennen kaikkea ilmastonmuutoksen torjumista. Juuri ilmastoperuste erottaa nykyisen buumin aiemmista. Ilmaston lämpenemisen estäminen, veden ja viljelysmaan säästäminen tekee argumentista painavan.

Lappilainen kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) on ansiokkaasti puolustanut suomalaista maataloutta ja lihantuotantoa. Kärnä osaa ja uskaltaa nostaa lihansyönnin ja -tuotannon aidosti pöydälle. Hän on onnistunut nostamaan erityisesti sosiaalisessa mediassa kohun, jossa on myös rakentavia elementtejä.

Uuden Suomen blogissaan (US 2.1.2017) Kärnä vastasi vegaanihaasteeseen esittämällä oman haasteensa kotimaisten elintarvikkeiden, myös lihan, puolesta. Kärnän mukaan vegaaniruuan asettaminen lihan tuotannon edelle on kyseenalainen.

Vaikka osa kasvisruuan kannattajista raivostui Kärnälle, kysymys on aivan olennainen. Kärnän mukaan lihan syöminen voi lopulta olla monesti kasvisruokaa parempi vaihtoehto, jos asiaa katsotaan analyyttisesti. Erityisesti soijan ja nykyisen trendiherkun avokadon osalta niiden tuotanto ei aina kestä kriittistä ekologista läpivalaisua. Esimerkkejä on toki paljon muitakin.

Kärnä onnistui sosiaalisen median taitajana kampanjoimaan lihan syönnin puolesta huomattavasti paremmin kuin vaikkapa Suomen suuret lihatalot. Esimerkiksi Atria ja HKScan eivät ole olleet asiassa ajoissa liikkeellä. Aloite on annettu ympäristöjärjestöille. Puolustusasemaan joutuminen on aina hankalaa ja raskasta. Siitä olisi nyt pystyttävä vääntäytymään pois, vaikka se vaikeaa onkin.

Kasvisruokaa ei ole sinällään tietenkään syytä vastustaa. Muun muassa härkäpapu ja nyhtökaura ovat tästä äärimmäisen hyviä esimerkkejä. Tärkeää on saada kotimainen tuotanto mukaan trendin harjalle.

Olennaista olisi nyt perustella lihan syönnin oikeutus myös ilmastoargumentit huomioon ottaen. Esimerkiksi nurmella ruokitun suomalaisen naudan liha lienee ekologisinta, mitä markkinoilla on. Lihan terveysvaikutukset, puhtaus ja eettinen tuotanto ovat toki myös tärkeitä.

Olennaista olisi vastata argumenttiin argumentilla ja pystyä suhteuttamaan lihansyönnin edut kokonaisuuteen niin, että se on ympäristöarvoista kiinnostuneille kuluttajille ymmärrettävää. Helpointa tämä on riistan ja kalan osalta, mutta myös suomalaisella sian tai broilerin lihalla on omat valttinsa kansainvälisessä vertailussa. Pohjoinen sijainti ja vesivarojen runsaus ovat tästä esimerkkejä.

Kasvisbuumiin liittyy tällä hetkellä niin tunteenomaisia elementtejä, että sytykkeet ruokasotaan ovat käsillä. Tämä pitäisi välttää. Kuluttaja kaipaa perusteluja. Niitä lihantuottajien ja teollisuuden on pystyttävä esittämään.