Pääkirjoitus

Keskittäminen lisää asumisen kalleutta

Pääkirjoitus 24.08.2016

Yleisen asumistuen määrä kasvoi vuodessa lähes neljänneksen.

Yhtenä keinona työttömyyden vähentämiseksi esitetään ihmisten liikkumisen helpottamista, koska avoimet työpaikat ja työttömät sijaitsevat eri paikoissa. Väitetään, että muuttamista erityisesti pääkaupunkiseudulle pitäisi tästä syystä edistää.

Tilastojen valossa tämä ei pidä ainakaan täysin paikkansa. 2010-luvulla työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut eniten Uudellamaalla. Kasvu on kaksinkertainen esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaahan verrattuna. Toki avoimien työpaikkojenkin osuus on Uudellamaalla kasvanut eniten, mutta työ ja tekijät eivät kohtaa.

Ihmisten keskittyminen pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin on johtanut asumiskustannusten nousuun. Keskituloistenkin on vaikea saada rahat riittämään kohtuullisen kokoiseen asuntoon.

Kela maksoi viime vuonna erilaisia asumistukia yhteensä 1,7 miljardia euroa. Tukien määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 14 prosenttia. Yleisen asumistuen määrä kasvoi vuodessa lähes neljänneksen.

Asumistukien piirissä oli viime vuoden lopussa 820 000 henkilöä. Vuokralla asuvista suomalaisista yli 60 prosenttia saa asumistukea. Lisäksi osa asumismenoista maksetaan toimeentulotuella. Arviolta puolet 745 miljoonan euron toimeentulotuesta menee asumiskustannuksiin (HS 21.8.).

Syitä kasvukeskusten jatkuvasti nouseviin asumiskustannuksiin on varmasti useita. Tukia tarvitaan, koska töissäkään olevat ihmiset eivät pysty maksamaan asuntomenojaan. Toisaalta taas tuen nostavat asumiskustannuksia, koska niiden avulla asuminen on mahdollista. Kierrettä ei ole saatu poikki, vaan se on vuosi vuodelta pahentunut.

Asumisen kalleuden perimmäisestä syystä puhutaan vähemmän. Ei ole mitään järkeä, että keskittävällä politiikalla ihmisiä ajetaan kalliisiin ja ahtaisiin asuntoihin samaan aikaan, kun osassa maata asunnot menettävät arvonsa ja jäävät tyhjilleen.

Keskittäminen tulee kansantaloudelle kalliiksi, puhumattakaan, mitä se maksaa yksittäiselle ihmiselle. Asumistuen saaja ei tuesta hyödy, vaan se on tulonsiirto vuokra-asuntojen omistajille.

Sen lisäksi, että yhteiskunta maksaa osan asumiskustannuksista, valtio tukee myös vuokra-asuntojen rakentamista. Tuetusta rakentamisesta huolimatta vuokrat ovat nousseet paljon nopeammin kuin muut kuluttajahinnat.

Kalliiden asuntojen lisäksi väestön keskittyminen pakottaa kaupungit investoimaan muuhun infrastruktuuriin.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) esitti huhtikuussa, että keskittämisen sijaan Suomen pitäisi hakea kilpailukykyä hajauttamisesta. Sipilän esitys nostatti kovaa kritiikkiä. Sipilän katsottiin kannattavan menneen ajan aluepolitiikkaa, jonka tavoite on ollut arvostelijoiden mukaan muu kuin talouskasvu ja hyvinvointi. Harjoitetun aluepolitiikan seurauksena Suomessa on nyt miljoona asuntoa väärässä paikassa.

Kritiikistä huolimatta aluepolitiikan näytöt Suomen kehityksessä yhdeksi maailman vauraimmista maista ovat kuitenkin mittavat. Nykyisen keskittävän politiikan seurauksena asuntojen hinnat ovat kasvukeskuksissa karanneet käsistä samaan aikaan kun työttömyys on pysynyt korkealla tasolla.

Kalliiksi tuleva keskittävä asuntopolitiikka ei ole myöskään suomalaisten mieleen. Turun Yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan suurin osa nuorista haluaa asua väljästi rakennetulla maaseudulla kaupunkien lähellä.

Väestön keskittymistä kasvukeskuksiin pidetään lähes luonnonlain mukaisena ilmiönä, jota on turha yrittää padota. Asumisen hallitsemattomasti kasvavat kustannukset ja asuntopula kertovat kuitenkin keskittämispolitiikan epäonnistumisesta.

Ihmisten keskittämisen sijaan parempi vaihtoehto on työpaikkojen hajasijoittaminen. Nykyisen teknologian avulla se ei ole mahdoton tehtävä.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT