Pääkirjoitus

Ruuan syöminen pilaa nyt Itämeren

Pääkirjoitus 06.02.2017

Suomessa tuotettu ruoka kestää kansainvälisen vertailun.

Helsingin Sanomien yhteistyössä tutkijoiden kanssa laatiman laskurin mukaan jokainen suomalainen tuottaa vuodessa keskimäärin 134 ämpärillistä levää Itämereen. Suurin itämeren saastuttaja on ruoka. (HS 3.2.)

Laskuri perustuu Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksiin ravinnevirtojen kulkemisesta. Syken mukaan laskurin tulokset ovat suuntaa antavia. Laskurin suurimmat rahoittajat ovat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö.

Ruuan osuus Itämereen kohdistuvasta ravinnekuormasta on laskurin mukaan lähes 60 prosenttia. Asumisen tuottamien jätevesien osuus on noin neljännes, liikenteen ja teollisuuden osuudet ovat molemmat noin viisi prosenttia. Kuormaa lisäävät myös energiantuotanto ja harrastukset kuten golf ja hevoset.

Maatalouden ravinnepäästöjen määrästä on kiistelty vuosia. Maataloutta on syytetty siitä, että peltoihin laitetaan liikaa ravinteista, joista ylijäämät huuhtoutuvat Itämereen. Laskurin perusteella esitettävillä levä-ämpäreillä ei suoraan syytetä maataloutta, nyt ongelmana ovat kuluttajien valinnat ja ruokailutottumukset.

Laskurin mukaan maitotuotteita ja naudanlihaa käyttävät kuluttajat ovat ylivoimaisesti suurimpia Itämeren likaajia. Maidon "synniksi" luetaan, että sen tuotantoon käytetään paljon peltopinta-alaa.

Ei ole syytä epäillä, etteikö laskuri laske oikein. Epäilyjä herättää sen sijaan, millaisia lähtötietoja käytetään.

MTK:n ympäristöjohtajan Liisa Pietolan mukaan laskurissa käytetään vanhaa tutkimustietoa. Hän ihmettelee tässä lehdessä (sivu 4), miksi tällaisia suuntaa antavia tuloksia käytetään. Niiden pitäisi Pietolan mielestä olla tieteellisesti päteviä.

Pietola ihmettelee johtopäätelmää, että erityisesti karjan laiduntaminen rehevöittää Itämerta. Naudanlihan tuotanto on Savossa ja Keski-Suomessa, ei Itämeren alueella. Suomen Hippoksen toimitusjohtaja Vesa Mäkinen ihmettelee, mihin laskurin tulokset hevosten osalta perustuvat.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) mielestä perusongelma on, että makrotason tiedoista on johdettu tuotekohtaiseen laskuriin tietoja. Tiilikainen muistuttaa, että luonnon monimuotoisuuden kannalta joka ainut laiduntava karjatila on Suomessa äärimmäisen arvokas.

Tiilikaisen mukaan laskuri tuo "jossain määrin suuntaa-antavia tuloksia". Hän ei laskurin perusteella allekirjoita suomalaisen maatalouden Itämerelle aiheuttamaan kuormitusta. Tiilikainen muistuttaa, että Suomen ravinnepäästöt ovat vain 10 prosenttia Itämeren kuormituksesta.

Tiilikainen perustelee ministeriöittensä ja niiden alaisten tutkimuslaitosten mukanaoloa laskurin teossa muun muassa sillä, että on parempi olla mukana varmistamassa tiedon oikeellisuutta. Niinpä. Tiilikainen kaipaa nyt kuitenkin kokonaisvaltaisempaa ympäristön arviointia ja vertailua eri maiden välillä. Laskurissa olisi Tiilikaisen mielestä pitänyt huomioida myös ruuan hävikki.

Jos laskurin tuloksia tulkitsee suoraan, niin Itämeri puhdistuu, jos Suomessa ei tuoteta ruokaa lainkaan. Tuontiruuan särpimeksi voisi käyttää korkeintaan Itämerestä kalastettua kalaa.

Laskurin tarkoituksena on osoittaa, että kuluttajien valinnoilla on vaikutusta. Tätä lopputulosta varten ei olisi tarvittu laskurin tuottamia suuntaa antavia tuloksia. Kuluttajien valinnoilla on kaikissa tapauksissa merkitystä.

Ruuan tuottaminen vaikuttaa luontoon ja ympäristöön. Ruuantuotannon aiheuttamat ongelmat ovat ympäristön kannalta pienemmät kuin muut ihmisen aiheuttamat vaikutukset luontoon. Lisäksi ruoka on kaikille välttämätöntä.

Suomessa tuotettu ruoka on tutkitusti puhdasta ja sen tuottaminen ympäristön kannalta kestää kansainvälisen vertailun.