Pääkirjoitus

Maakuntien on pidettävä puolensa

Työllisyysaste nousi Suomessa monen ekonomistin yllätykseksi tammikuussa 73,4 prosenttiin. Erityisesti työllisten määrä kipusi myönteisesti. Heitä oli alkuvuonna 46 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Ilahduttavaa on myös työllisyysasteen kohentuminen monessa maakunnassa.

Tämä on hyvä muistaa, kun pääkaupunkiseudun mediassa rummutetaan yksitoikkoista mantraa maaseudun tyhjenemisestä, asuntojen hintojen romahduksesta ja metropolielämän ylivertaisuudesta. Itse asiassa sekä kaupungeissa että maaseutukunnissa on isoja eroja.

Olennaisinta sekä kaupunkien että maalaiskuntien elinvoiman kannalta on työllisyysaste. Jos töitä on tarjolla, paikkakunnan on mahdollista saada myös muuttovoittoa tai ainakin ehkäistä muuttotappiota. Alkuvuodesta työttömyys väheni eniten Kainuussa, mutta myös Lapissa, Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Savossa kehitys oli myönteistä.

Juuri työpaikkojen määrään kannattaa kiinnittää sekä maan hallituksessa että kunnissa erityistä huomiota. Vain työpaikoista saatavilla palkkatuloilla ja niistä kertyvillä veroilla on mahdollista turvata laadukas asuminen mahdollisimman monessa kunnassa.

Vaikka asuntomarkkinoiden vääristymä on tällä hetkellä todellinen ongelma, myös maaseutukunnissa on edelleen vauraita alueita, kuten viikonvaihdeliitteemme jutusta käy ilmi (MT 21.2). Samalla on syytä vakavasti pohtia, ovatko kalliit asunnot sittenkään kenenkään etu.

Jos vanhemmilla on työpaikka maakunnassa ja he asuvat 100 000 euron talossa, kun Espoossa tästä ilosta joutuisi maksamaan 500 000 euroa, kummassa talossa asuminen on perheelle mielekkäämpää? Samalla on syytä kysyä, mitä muuta talon hinnassa säästyneillä 400 000 eurolla voisi tehdä?

Pääkaupunkiseudun asuntojen hintojen nousu on ollut niin kovaa, että normaaleilla pakkatuloilla on vaikea tulla toimeen. Omistusasuntojen hintojen nousu vauhdittaa myös vuokrien nousua. Tätä joudutaan kompensoimaan asumistuella sekä muilla tulonsiirroilla. Hyötyjinä ovat rakennusliikkeet sekä vuokranantajat.

Talouden näkymät ovat aina epävarmat, ja erityisesti nyt maailmalla leviävän korona-viruksen vaikutuksia myös Suomen talouskasvulle on vaikea arvioida. Silti on syytä muistaa, että maakunnissa podetaan edelleen työvoimapulaa.

Valmistavan teollisuuden sijainti on tulevaisuudessakin paljolti muualla kuin metropolissa ja erityisesti maan vientiteollisuuden kivijalan, metsäteollisuuden, vaikutus on suuri maaseudulla.

Tästä maan hallituksen pitäisi nyt ottaa kaikki irti ja nostaa esiin uusia keinoja, joilla muuttoliikettä saataisiin suuntautumaan myös edullisten asuntojen ja hyvän elämänlaadun tarjoaville maaseutupaikkakunnille.

Kansanedustaja Anne Kalmarin (kesk.) aloite siitä, että kaikkiaan 2,3 miljardin suuruisesta asumistuesta suunnattaisiin osa nimenomaan maaseutupaikkakunnille suuntautuvaan muuttoon (MT 26.2.) on kannatettava. Kalmarin mukaan koko kansantalous hyötyisi, jos asumistukea ei tarvitsisi maksaa maan kalleimman hintatason perusteella. Hän myös ihmettelee, miksi maahanmuuttajatkin sijoitetaan juuri sinne, missä kustannukset ovat kovimmat.

Elinkeinopolitiikan lisäksi kunnat tarvitsevat nyt pikaisesti toimivan sote-ratkaisun ikääntyvän väestön hoitamiseksi. Myös kouluverkosta, lukioista, toisen asteen koulutuksesta, ammattikorkeakouluista ja alueellisista yliopistoista on pidettävä hyvää huolta. Ne säteilevät elinvoimaa laajasti sijaintikuntiensa ulkopuolelle.

Nykyisessä keskusteluilmapiirissä maakuntien on pidettävä puolensa. Liikaan nöyryyteen ja vaatimattomuuteen ei ole aihetta. Elämä maakunnissa on monesti mukavampaa ja edullisempaa kuin pääkaupunkiseudulla.

Maaseudulla on kaupunkien tavoin myös vauraita alueita.

Lue lisää