Pääkirjoitus

Pakolaiskriisi koettelee taas EU:n yhtenäisyyttä

Vaikka Syyrian sisällissota on jo useimpien arvioiden mukaan loppumassa kapinallisten tappioon, sen vaikutukset muille maille ovat nyt isommat kuin kertaakaan aiemmin. Avainasemassa on ahtaalle joutunut Turkki, joka tukea saadakseen ja Euroopan unionia painostaakseen on avannut rajansa Eurooppaan haluaville pakolaisille. Humanitäärinen katastrofi on alkamassa EU:n rajalla ja mahdollisesti siirtymässä unionin sisälle.

Vaikka kriisin alkusyy on tietysti Syyrian sisäinen, EU ei voi väistää vastuutaan tapahtuneesta. Kun Syyrian kovaotteinen presidentti Bashar Al-Assad ja häntä vastustavat kapinalliset ajautuivat sotaan lähes kahdeksan vuotta sitten, elinolot Syyrian alueella romahtivat nopeasti. Pelkästään Turkkiin on arvioitu paenneen 3,5 miljoonaa Al-Assadin hirmuhallintoa pelkäävää syyrialaista.

Viime kuukausina Venäjän tukemat Al-Assadin joukot ovat ajaneet viimeiset kapinalliset ahdinkoon Turkin rajan tuntumaan. Samalla Turkki on lähtenyt aiempaa voimakkaammin tukemaan kapinallisia. Turkki myös toivoo lännen tukevan sitä, painostavan Venäjää ja osallistuvan entistä paremmin pakolaiskriisin hoitamiseen.

Jo ennestään EU on syytänyt Turkille miljardeja euroja, jotta se pitäisi syyrialaiset pakolaiset omalla maaperällään. Nyt Turkki on lipeämässä sopimuksestaan ja unioni on kovan paikan edessä.

Kreikkaan on pyrkimässä jo kymmeniä tuhansia pakolaisia, ja pahin on todennäköisesti vasta edessä. Pakolaiskriisin ulkoistus Turkille kostautuu nyt. Unioni ei tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Ulkorajoille suunnitellut pakolaiskeskukset ovat edelleen suunnitteluvaiheessa. Unionin jäsenmaat ovat myös erimielisiä suhtautumisessaan pakolaiskriisiin yleensä.

EU:n itäiset jäsenmaat suhtautuvat pakolaisten päästämiseen omalle maaperälleen hyvin nihkeästi. Myös Italian nykyinen hallitus suhtautuu pakolaisiin huomattavan tylysti. Perinteisesti humaanimpaa linjaa edustaneissa Saksassa ja Pohjoismaissakin asenteet ovat kiristyneet. Populistipuolueiden lisäksi monet perinteiset puolueet ovat tiukentaneet linjaansa maahanmuuttoon liittyvien ongelmien kasvaessa.

Perheiden, naisten ja lasten hätä ei ole silti muuttunut mihinkään. Uutiskuvat, joissa pienet lapset yöpyvät pakkasessa Kreikan ja Turkin rajalla odottaen apua, herättävät edelleen vaatimuksen siitä, että hädänalaisia on autettava. Kovilla keinoilla ja perheitä ampumalla tilannetta ei voida EU:n rajoilla ratkaista.

EU:n tähänastinen linja tilanteen tiukasta seuraamisesta ei riitä pitkään. Toki on mahdollista, että Turkin itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdogan vielä luopuu uhkauksestaan päästää pakolaisvirrat valtoimenaan EU:n alueelle. Näin on käynyt aiemminkin, mutta nyt Turkki on pahemmassa tilanteessa kuin kertaakaan aiemmin.

Turkki on ajautumassa yhä avoimempaan välirikkoon Venäjän kanssa. Lisäksi sen jo ennestään tulehtuneet välit Nato-kumppani Kreikkaan uhkaavat heikentyä. Kertaalleen petetyt kurdit eivät ole unohtaneet Turkin hyökkäystä alueilleen, ja pakolaisuus Syyriasta on vain yltymässä.

EU:n on nyt päätettävä nopeasti toimistaan, joilla sen alueille pyrkivien pakolaisten tulva voidaan humanitäärisesti hallita. Tämä tarkoittaa vastaanottokeskusten perustamista ulkorajoille ja sisäisiä sopimuksia taakanjaosta. Vaikka EU onnistuisi pääsemään Turkin kanssa sopimukseen pakolaisten osittaisesta jaosta, tämäkin ratkaisu maksaa paljon. Eikä EU-maiden sisäisestä solidaarisuudesta ole mitään takeita.

Pahimmillaan pakolaisten auttaminen jää muutamien jäsenmaiden vastuulle. Tämä on omiaan entisestään rapauttamaan EU:n toimintakykyä.

Samaan aikaan Venäjän vaikutusvalta vain vahvistuu

Perheitä ampumalla pakolaisongelmaa ei voida EU:n rajoilla ratkaista.

Lue lisää