Maaseutuasumisen suosio on korona-aikana lisääntynyt.
Muutos on jo nähtävissä muuttoliikettä kuvaavissa tilastoissa. Syytkin ovat ilmeisiä. Toive väljemmästä asumisesta, etätyömahdollisuuksien kasvu ja yhteisöllisten arvojen vahvistuminen ovat trendejä jotka jatkuvat korona-ajan jälkeenkin.
Erityisen myönteistä on, että maaseutu- ja kaupunkiasumisen vastakkainasettelu on lientymässä. Avainsana on monipaikkaisuus. Ensi vuonna valmistuu väestöennuste, joka huomioi ihmisten elämän useammalla eri paikkakunnalla.
On korkea aika, että ennusteissa otetaan huomioon ihmisten todellinen elämä. Monipaikkaisuus ei ole uusi asia. Se on ollut suomalaisten arkea vuosikymmenet. Investoinnit on kuitenkin mitoitettu kaupunkiseutujen laskennallisen kasvun perusteella.
Lopputuloksena on usein ylimitoitetut palvelut kaupungeissa ja alimitoitetut palvelut mökkikunnissa.
Keskittymispolitiikan perusteet alkavat nyt murtua. Energiaa säästävä asuminen ja hiilipohjaisten polttoaineiden väheneminen pienentävät ilmastokuormaa, monipaikkaisuus siirtää ostovoimaa ja mobiilitekniikka mahdollistaa etätyöt.
Ympäristöministeriössä maaseudun alueiden käyttöä valmisteleva erityisasiantuntija Mika Ristimäki kutsuu lopputulosta hybridi-Suomeks.i (MT:n Viikonvaihde-liite 13.11.)
On ilahduttavaa havaita, että muutos on havaittu ympäristöministeriössä, jolla on monen maaseudulla asuvan mielissä huono maine.
Yhtenä syynä kielteisiin mielikuviin on ympäristöviranomaisten pitkäaikainen pyrkimys rajoittaa maaseudulle rakentamista. Käytännössä kaavoituksesta vastaavat kunnat, mutta ympäristöministeriö on ohjeistuksillaan pyrkinyt suitsimaan hajarakentamista.
Erityisen vahvasti haja-asutusalueelle rakentaminen oli viranomaisten hampaissa kymmenisen vuotta sitten, kun niin sanottu Nurmijärvi-ilmiö nosti päätään ensimmäistä kertaa. Monissa kunnissa linja suunnittelutarveratkaisuissa oli tyly, eikä liikerakentamista suvaittu kaupunkikeskustojen ulkopuolella.
Nyt tilanne on muuttumassa. Maaseutuasumisen vetovoima on huomattu esimerkiksi Kuopiossa ja Seinäjoella. Poikkeuslupia haetaan vähemmän kuin vuosikymmen sitten, mutta yleensä niihin suhtaudutaan myönteisesti.
Asuminen turvallisessa, maaseutumaisessa ympäristössä on yksi Suomen keskeisiä kilpailukykytekijöitä.
Se voi houkutella Suomeen myös osaajia ulkomailta jopa paremmin kuin maailman mittakaavassa pieni Helsingin metropolialue. Tämä myös Helsingin päättäjien kannattaisi pitää mielessä.
Onko viisasta hakata matalaksi kaupungin ainutlaatuista keskuspuistoa ja kaavoittaa tilalle tiivistä asutusta.
Hienoja esimerkkejä uudenlaisesta kaavoittamisesta ovat Sipoon Talmaan suunnitteilla oleva perinnetalojen alue sekä Liedon Vanhalinnan esihistorialliseen ympäristöön rakennettava pientaloalue.
Monipaikkaisuuden edistäminen on Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelman tavoite. Eteneminen siinä edellyttää konkreettisia toimenpiteitä.
Maaseutuasumisen mahdollistavan maankäyttöpolitiikan lisäksi tarvitaan toimiva 5G-verkko koko Suomeen, tukea hajautetuille energiaratkaisuille ja ekologiselle puurakentamiselle.
Hallituksen tehtävänä on myös pitää huolta kattavista peruspalveluista maaseudulla. Sote-uudistus ei saa johtaa palvelujen keskittymiseen tai siihen, että ikääntyneiden kansalaisten on pakko muuttaa suurempiin keskuksiin.
Kaiken pohjana on yritystoiminnan edellytysten turvaaminen. Erityisen tärkeää on pitää huolta tie- ja liikenneinfrastruktuurin kunnosta.
On ilahduttavaa, että muutos on havaittu ympäristöministeriössä
