Pääkirjoitus

Siirtohinnan nousua syytä kohtuullistaa

Hallitus yrittää hillitä sähkön siirtohintojen vuosia jatkunutta kohtuutonta nousua uudella sähkömarkkinalailla. Uudistusta on valmisteltu työ- ja elinkeinoministeriössä ja se on lähdössä valtioneuvoston käsittelyyn parin viikon sisällä. (MT 20.1.)

Lakiuudistuksen tarkoituksena on, että sähköyhtiöiden suurin sallittu tuottoaste putoaa noin neljään prosenttiin. Siirtohintojen nousun kohtuullistamiseen on todella tarvetta. Eri asia on, miten muutoksen vaikutus ulottuu kuluttajille saakka.

Kuluttajat voivat toki kilpailuttaa sähkön hintaa, mutta sen osuus kokonaislaskusta on noin kolmannes. Muu osa hinnasta muodostuu siirtohinnasta ja sähköverosta. Niihin kuluttaja ei itse voi vaikuttaa. Monissa vähän sähköä käyttävissä kotitalouksissa siirtohinta perusmaksuineen voi olla monta kertaa sähkölaskua suurempi.

Vaikka suurin sallittu tuottoaste on viime vuosina alentunut, kuluttajien maksamat siirtohinnat ovat nousseet. Vuonna 2016 suurin sallittu tuottoaste oli 7,42 ja viime vuonna 5,73 prosenttia. Lakimuutos ei sinänsä laske hintoja, vaan se antaa Energiavirastolle mahdollisuuksia alentaa tuottoja nykyiseen malliin verrattuna.

Siirtoyhtiöt ovat perustelleet rajuja korotuksia muun muassa isoilla investoinneilla myrskyvarmempiin verkkoihin. Investoinnit ovat toki tärkeitä, mutta ne selittävät vain pienen osan hintojen korotuksista.

Ylen tekemän selvityksen mukaan vuodesta 2015 vuoteen 2018 yhtiöiden toteutunut liikevaihto kohosi yhteensä 39 prosenttia. Selvityksen mukaan verkkoinvestoinnit aiheuttivat siirtomaksuihin keskimäärin vain vajaan neljän prosentin vuotuisen korotustarpeen vuosina 2016–2018. (Yle 12.10.2020.)

Hintojen korotuksen taustalla oli Energiaviraston vuoden 2016 alussa muuttama valvontamalli, joka nosti yhtiöiden tuottoprosenttia. Ylen mukaan muutos tarkoitti, että verkkoyhtiöiden suurin sallittu liikevaihto nousi keskimäärin 38 prosenttia. Verkkoyhtiöiden toteutunut liikevaihto kasvoikin yhteensä 23 prosenttia heti vuonna 2016.

Tuottoasteen laskukaava on monimutkainen, koska siinä on monta muuttujaa.

Se on vähän samantapainen laskelma kuin maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloussektoria (lulucf) koskeva EU-asetus, joka määrittelee laskentasäännöt sille, miten maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nielut ja päästöt otetaan huomioon EU:n ilmastotavoitteissa. Laskelma voi olla aivan oikea, mutta lopputulos riippuu siitä, mitä lukuja laskukaavaan päätetään laittaa.

Valmisteltavassa mallissa laskukaavassa olevia lukuja päivitetään. Siinä otetaan huomioon vuodesta 2016 lähtien tapahtunut olennainen investointikustannusten lasku ja verkkoihin sidotun pääoman arvon muuttuminen. Yhtiöt voivat myös pidentää säävarausinvestointeja kahdeksalla vuodella. Nämä muutokset pienentävät yhtiöiden tuottopohjaa, josta lasketaan suurin sallittu tuottoprosentti.

Yksi keino alentaa laskennallista tuottoa ovat osakaslainat. Finnwatchin hiljattain julkaiseman raportin mukaan esimerkiksi Caruna maksaa osakkaittensa antamille 774 miljoonan euron lainoille 8,5 prosentin korkoa. Koska koron voi vähentää verotuksessa, siirtoyhtiöt pystyvät välttämään Finnwatchin mukaan vuosittain jopa kymmenien miljoonien eurojen veronmaksun Suomeen. Tällainen verosuunnittelu on laillista. (MT 13.11.)

Vaikka kritiikki korkeista siirtohinnoista kohdistuu pääsääntöisesti isoihin ulkomaalaisomisteisiin yhtiöihin, asia koskee myös kuntien omistamia yhtiöitä. Niissä tilanne on kaksijakoinen. Omistajakunnat odottavat tuottoja, mutta kuntalaiset halvempia siirtohintoja.

On hyvä, että valtiovalta pyrkii osaltaan hillitsemään siirtohintojen nousua. Merkittäviä alennuksia tuskin on kuitenkaan tulossa.

Omistajakunnat odottavat tuottoja, mutta kuntalaiset halvempia siirtohintoja.

Lue lisää

Kaapelointi ei ole mahdoton tehtävä

Infran myynti käy kalliiksi kansalle

Sähkön siirto on rahastusta

Omakotiliitto lyttää Carunan hinnankorotuksen: "Eikö mikään riitä?"