Pääkirjoitus

Ruuan tuottajat ahtaassa raossa

Keskustelu ruuasta ja sen tuotantotavoista sekä etiikasta lähti viime viikolla pahasti laukalle. Tuottaja kokevat – aivan oikeutetusti – että heitä syyllistetään sellaisista, mitä he eivät ole tehneet. Vuosikymmeniä syytettyjen penkillä oleminen tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja raskaalta.

Vaikka viimeaikojen keskustelu on koskenut ennen kaikkea kotieläintiloja, osansa ovat saaneet niin kasvintuotantotilat kuin metsänomistajat. Peltoviljelyä syytetään muun muassa liiallisesta lannoitteiden käytöstä ja maaperän sekä vesien pilaamisesta. Metsänomistajia syytetään muun muassa luonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen hävittämisestä.

Kaikki pyritään tekemään muita EU-maita tiukempien vaatimusten mukaan. Suomalainen ruoka on tutkitusti EU:n turvallisinta ja puhtainta. Silti pitäisi tehdä vielä enemmän eikä uusille vaatimuksille ole mitään rajaa. Ruoka on joidenkin mielestä liian kallista, vaikka ruuan osuus kotitalouksien menoista on vähentynyt reippaasti. Kaiken lisäksi tuottajahinnat ovat Suomessa EU:n halvimpia.

Tuottajat ovat syystäkin ruokakeskustelusta ärtyneitä ja jopa raivoissaan, koska heille esitetyt vaatimukset ovat pahasti ristiriitaisia. Toisten mielestä ruokaa tuotetaan tehdasmaisissa, keskitysleiriä muistuttavissa olosuhteissa, ja sen on luonnon kannalta liiallista tehotuotantoa. Toisten mielestä tuotantoa pitää entisestään tehostaa ja tilakokoa kasvattaa.

Ruuantuotannon "asiantuntijoista" riittää. Viime viikon keskustelussa hyvin erilasia näkemyksiä edustivat teologian tohtori Kari Kuula ja SOK:n pääjohtaja Hannu Krook.

Kolumnissaan Kuula arvosteli ankarasti tehotuotantoa. Krook puolestaan vaatii Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa tuotannon tehostamista tilakokoa kasvattamalla. (MT 29.1.).

Krookin mielestä tilakoot ovat Suomessa aika paljon pienempiä verrattuna Tanskaan ja Ruotsiin. Hänen mukaansa pitää miettiä, onko tämä tehokkain tapa tuottaa ruokaa. Isojen tilojen kautta tulee hänen mielestään volyymia ja viljelijät voisivat saada enemmän tuottoa.

Tuotantoa pitää Krookin mielestä tehostaa, koska vapaassa markkinataloudessa maatalous ja koko ruokaketju tarvitsee kilpailukykyä. Samalla kun hän vaatii lisää kilpailukykyä, hän ymmärtää esimerkiksi kotimaisen lihantuotannon korkeat eettiset vaatimukset. Miten tämä ymmärrys näkyy S-ryhmän hankinnoissa? Edellyttääkö kauppa tuontiruualta samat tuotantovaatimukset mitä kotimaiselta tuotannolta vaaditaan?

Krookin mukaan S-ryhmän tavoitteena on hankkia tuotteita mahdollisimman hyvään hintaan, jotta ostoskorin hinta on mahdollisimman edullinen.

Eri suuntaa vetävien vaatimusten yhteensovittaminen on mahdoton tehtävä. Kauppa vaatii tehokkuutta ja lainsäädäntö ja yhteiskunta luovat paineita hyvälle eläinten- ja ympäristönhoidolle, Pitäisi tuottaa entistä parempaa aina vain halvemmalla. Kansainvälisessä kilpailussa pitäisi pärjätä hinnalla, vaikka tuotantovaatimukset ovat tuontiruokaa tiukemmat.

SOK:n pääjohtajan näkemykset ruokaketjusta ja sen toimivuudesta ovat erittäin merkittäviä, koska S-ryhmän markkinaosuus päivittäistavarakaupassa on lähes 50 prosenttia.

Kun lähes puolta Suomen ruokakaupasta hallitsevan ja määräävässä markkina-asemassa olevan ketjun pääjohtaja sanoo, että heidän tavoitteensa on hankkia tuotteita mahdollisimman halvalla, kertoo se olennaisen suomalaisen tuottajan ja teollisuuden asemasta ruokaketjussa.

Ruokaan liittyvä keskustelu kohdistuu lähes aina alkutuottajiin. Pitäisi puhua koko ruokaketjusta pellolta pöytään. Jos halutaan puhua esimerkiksi tehotuotannosta, pitää kysyä kuka sellaista haluaa. Krookin haastattelun perusteella ainakin kauppa.

Eri suuntaa vetävien vaatimusten yhteensovittaminen on mahdoton tehtävä.

Lue lisää

Viljelijöiden otettava paikkansa ruokakeskustelussa

On epäisänmaallista ajaa metsävaltaa EU:lle

Palontorjunta on ilmastoteko

Valtaosa kesän hittituotteista ei yllätä, mutta yhden rakennustarvikkeen myynti yli kolminkertaistui vuoden takaisesta ja syy siihen on täysi mysteeri