Pääkirjoitus

Suomi on hetken EU:n ytimessä

Kun Euroopan unionin ulkoministerit kokoontuvat tänään maanantaina pohtimaan uusia pakotteita demokratiaa ja ihmisoikeuksia halveksivaa Venäjää vastaan, Suomen rooli on taas jonkin aikaa keskeinen. Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) viikon takainen Pietarin-vierailu onnistui huomattavasti paremmin kuin EU:n korkean ulkopoliittisen edustajan Josep Borrellin visiitti helmikuun alussa.

Haavisto pystyi Borrellia jämäkämmin perustelemaan EU:n kriittiset kannat oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin kohteluun, Krimin ja Itä-Ukrainan miehityksen jatkumiseen ja Venäjän kyseenalaiseen oikeudenkäyttöön. Tämä tapahtui venäläisen median läsnä ollessa ja ilman Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin välitöntä vastaiskua.

Vaikka Haavisto ja koko suomalaisen ulkopolitiikan johto onnistuivat vaikuttamisessaan, kyseessä saattoi olla myös venäläisten laskelmointi. Kun pieni ja sotilasliitoista riippumaton Suomi esittää kritiikin, venäläisten kannattaa suhtautua siihen rakentavammin kuin EU:n viralliseen kantaan.

Venäjälle sopii hyvin, jos EU:n johdon tilannetajua ja toimintakykyä voi horjuttaa. Halu lyödä kiilaa EU-maiden välille näkyi taustalla myös viikko sitten. Haavisto oli tässä asiassa kuitenkin huomattavan tiukka.

Asia on olennainen Suomen ulkopoliittisen linjan kannalta. Tätä heijasti myös tasavallan presidentin Sauli Niinistön välitön tuki Haavistolle heti tapaamisen jälkeen.

Olennaista Suomen kannalta ovat pakotteet, joita EU:n ulkoministerit tänään pohtivat. Myös Suomi saattaa pystyä vaikuttamaan niihin tavanomaista enemmän.

Haavisto pystyy joka tapauksessa päivittämään muille EU:n ulkoministereille tuoreimman Venäjän kannan. Hänellä on tuotavanaan eräitä Venäjän myönnytyksiä ympäristöyhteistyön alalta. Lisäksi Venäjällä on ainakin orastavaa halua tarkentaa Lavrovin aiempaa muotoilua EU:lle suunnatusta varoituksesta, jonka mukaan rauhaa haluavan kannattaisi varautua myös sotaan.

Kun EU joka tapauksessa päätynee jonkinlaisiin vastatoimiin, Suomen kannattaisi erityisesti varoa, ettemme joudu yhteisten pakotteiden yksittäiseksi maksajaksi.

Krimin miehityksen jälkeisessä tilanteessa muun muassa suomalaiset maidontuottajat kokivat tämän karvaasti, kun elintarvikesanktiot iskivät Venäjälle suuntautuvaan vientiin.

Suomella Venäjän rajamaana on muutenkin intressi vaatia EU:lta yhteisvastuuta sekä pakotteiden että tiedossa olevien vastapakotteiden osalta.

Vaikka Haaviston suoritus on jo ennättänyt kerätä myönteisiä arvioita, ulkoministerin Venäjä-tehtävä on edelleen pahasti kesken.

Pakotteiden suuntaaminen Suomen rajanaapuria kohtaan on iso asia. Yhtä tärkeää on EU:n ja Suomen etujen yhteensovittaminen tilanteessa, jossa EU:n on joka tapauksessa pystyttävä toimimaan yhtenäisesti ja jämäkästi.

Navalnyin kannattajien kohtelua EU ei voi hyväksyä. Samalla on koko ajan muistettava, että Venäjä miehittää edelleen osaa Ukrainasta ja tukee ihmisoikeuksia loukkaavaa Valko-Venäjän presidenttiä Aleksander Lukashenkaa.

Haavisto, kuten koko Suomen ulkopolitiikan johto, tietää myös, että Venäjän on itse ratkaistava omat ongelmansa. Pakotteiden ohella Itänaapurille olisi rakennettava mahdollisuuksia päästä tilanteesta ulos.

Haaviston uusi rooli on kiinnostavaa myös kotimaisen politiikan kannalta.  Ministerin saama ankara arvostelu al-Holin leirin tapahtumien hoidosta ei unohdu, mutta Haavisto on saanut takaisin toimintakykynsä ulkoministerinä. Samalla koko ulkoministeriön uskottavuus vahvistuu.

Sitä tarvitaan. Niin vakava kansainvälinen tilanne rajoillamme nyt on.

Suomella on intressi vaatia EU:lta yhteisvastuuta sekä Venäjän pakotteiden että tiedossa olevien vastapakotteiden osalta.

Lue lisää

”Suomen ja Venäjänsuhteet kunnossa”

Maailma kaipaa lääkäriä

verkossa sanottua EU:n maitotuestareipasta väittelyä

Perunatila Suomessa:”Kassa tyhjentynyt”