Pääkirjoitus

Työn juhlan jälkeen odottaa työn arki

Vappua vietettiin viikonloppuna jo toistamiseen kulkutaudin määräämien rajoitusten ehdoilla. Työväen ja opiskelijoiden perinteinen kevätjuhla oli hiljainen. Marssit ja toritapahtumat joutuvat odottamaan tulevia vuosia. Nettivappuna puolue- ja järjestöjohtajien kannanotot levisivät tiedotteina ja verkkosivujen etäpuheina.

Perinteisesti vapun juhlinta on keskittynyt kaupunkeihin. Maalla on puolestaan aina vietetty "etävappua" – kevättöissä tai niihin valmistautuen. Koronavappua moni kaupunkilainenkin suuntasi viettämään maaseudulle, jos siihen oli vain mahdollisuus.

Poliittiset jännitteet ovat 2000-luvun vapuissa jääneet miedoiksi. Toisin oli vaikkapa 1990-luvun alun lama-Suomessa, jossa Esko Ahon (kesk.) johtama porvarihallitus joutui säästökuurilla paikkaamaan valtiontalouden alijäämää.

Laman vappuina vasemmisto täytti Helsingissä SAK:n päämajan viereisen Hakaniementorin vihaisilla mielenosoittajilla. Nyt koronakriisissä poliittista jännitettä lieventää se, että vasemmistopuolueet istuvat hallituksessa – ja tietysti se, että valtiontalouden alijäämää voidaan paikata säästöjen sijaan massiivisella velanotolla.

Työn juhlaa seuraa kova arki. Kun rokotukset etenevät ja koronarajoituksia pystytään purkamaan, nähdään vähitellen myös se, millaiseen maailmaan Suomi epidemian jälkeen herää.

Kaikki koronan hävittämät työpaikat eivät palaa. Alhaisen työllisyysasteen ja heikkenevän huoltosuhteen maassa on nyt kiire löytää sellaista taloudellista toimintaa, joka tarjoaa aidosti tuottavaa työtä ja samalla edellytyksiä hyvinvoinnin jakamiselle yhteiskunnassa. Hyvinvointia ei voi ostaa velaksi.

Mahdollisuuksia on onneksi paljon, jos Suomi vain kykenee tarttumaan niihin. Rahaa on ilmassa, kun maailman taloudet torjuvat koronalamaa yhteensä tuhansien miljardien eurojen elvytyspaketeilla.

Edessä voi olla talouden raju ylikuumeneminen. Globaalin velkaelvytyksen hyödyn korjaavat lopulta kilpailukykyisimmät yritykset ja ne maat, joissa yritykset toimivat. Kuuluuko Suomi voittajiin, on nyt maailman onnellisimman kansan tärkein kysymys.

Vaarana on, että karhua aletaan nylkeä ennen sen kaatamista. Tästä muistutti viimeksi lauantaina – suomalaisen työn päivänä – talousvaikuttaja Sixten Korkman MTV3:n haastattelussa (MTV3 1.5.). Kilpailukyky ei kestä työmarkkinoiden ylikuumenemista.

Koronavappua olisi saatettu viettää poliittisen kriisin keskellä. Pääministeri Sanna Marinin (sd.) viiden puolueen hallitus horjui viikon puoliväliriihessään. Riihen suurimmaksi saavutukseksi jäänee, että hallitus pysyi pystyssä.

Hallitusohjelman mukaisten taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden yhteensovittaminen ottaa taatusti jatkossakin lujille. Tämä heijastui jo hallituspuolueiden puheenjohtajien vappupuheista.

Poliittisista motiiveista katsoen voi ymmärtää viikon kestäneen kehysriihen kiistelyn sadoista miljoonista euroista vuoden 2023 budjetissa. Ne ovat tietysti isoja rahoja, mutta nappikauppaa niiden summien rinnalla, joihin koronan jälkeisessä maailmassa myös valtion talous törmää.

Vappuna kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ilmoitti puolueensa tekevän eduskunnassa välikysymyksen hallituksen riihipäätöksistä. Hallitus ei välikysymykseen kaadu, mutta kysymyksellään kokoomus pitää pinnalla ratkaisevan tärkeää kysymystä talouden kestävyydestä.

Suomi nousi 1990-luvun lamasta devalvoimalla markan ja tukemalla Nokian nousua maailman matkapuhelinjätiksi. 2020-luvulla Suomen pitäisi myydä maailmalle markkinoiden huutamaa hiilivapaata taloutta eikä tuijottaa turvepaakkuja ja naudanlantaa.

Hyvinvointi syntyy osaamisesta – ja työstä.

Onnellisimman kansan tärkein kysymys on, kuulummeko voittajiin.

Lue lisää

Suomen Pankin Olli Rehn: "Koronapandemiasta ei jää pitkäaikaisia vaikutuksia Suomen talouteen"

Selvitys: Valtaosa työikäisistä ei tehnyt keväällä lainkaan etätöitä

Koronalta suojaamaan tarkoitettua ternimaitosumutetta saa nyt myös Viron lautoilta

THL: Suomessa on todettu 29 uutta koronatartuntaa – ensimmäinen koronarokote yli puolella suomalaisista