Pääkirjoitus

Sote ei kaipaa lisää hiekoittajia

Kun sosiaali- ja terveydenhuollon jättiuudistus sote on vuosien puurtamisen jälkeen etenemässä, hallituksen vasen siipi ryhtyi hiekoittamaan hanketta. Sekä vasemmistoliiton sijaispuheenjohtaja, opetusministeri Jussi Saramo että vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari ovat edellyttäneet päätöstä maakuntaverosta ennen kesätaukoa eduskuntaan tulevasta sote-esityksestä (HS 2.6.).

Vihervasemmiston koukkaus yllätti sekä pääministeri Sanna Marinin (sd.) sekä sote-asioiden vastuuministerin Krista Kiurun (sd.). Myös keskustassa vasemmistoliiton ja vihreiden viime hetken jarrutus herättää kummastusta.

Kun erittäin mutkikas sote-uudistus on nyt saatu perustuslakivaliokunnasta viimein läpi, sen kaataminen ja viivästyttäminen olisi päähallituspuolueiden näkökulmasta kestämätöntä.

Sitä se olisi myös koko maan kannalta. Erityisesti pienet kunnat eivät selviä tulevien vuosien hoitotaakastaan ilman leveämpiä hartioita. Väestö ikääntyy kaikkialla Suomessa. Uudistusten tarpeesta on laaja yksimielisyys.

Lähes yhtä laaja ymmärrys sekä hallituksessa että oppositiossa on siitä, ettei mikään malli ole lähtiessään täydellinen. Niin laaja ja monimutkainen tekeillä oleva uudistus on.

Sekä vihreiden että vasemmistoliiton ulostulot ajoittuvat sopivasti kuntavaalien alle. Tämä ei ole sattumaa. Molemmille puolueille pääkaupunkiseudun isoissa kaupungeissa menestyminen on elintärkeää. Se lienee myös pääsyy profiilin nostamiseen.

Pääkaupunkiseudulla herättää närää maakuntien väitetty menestys sote-uudistuksessa. Kuitenkin kyse on suomalaisten hoidosta. Uudistuksen tarkoituksena on suunnata resursseja sinne, missä väestön ikääntyminen ja hoidontarve on suurinta.

Asiaa ei voida tarkastella pelkästään pääkaupunkiseudun tai edes Uudenmaan näkökulmasta. Varat uudistukseen tulevat ainakin aluksi valtiolta. Kun maakuntaveroa joka tapauksessa on hallituksessa sovittu valmisteltavaksi, sopiva malli koko maata koskevaan taakanjakoon kyllä aikanaan löytyy. Tehokkuutta on etsittävä sekä maakunnissa että metropolissa.

Kuntavaaleissa äänestäville kansalaisille Saramon ja Karin irtiotot vaikuttavat omituisilta. Sote alkaa väsyttää ja kyllästyttää muutenkin äänestäjiä. He myös tietävät, ettei suomalaisten terveydenhoito kestä paikallista osaoptimointia.

On aivan selvää, ettei ihmisiä voida jättää eri puolilla maata hoitamatta sen mukaan, kuinka paljon maakunnat pystyvät keräämään veroja. Ilman oikeudenmukaista tasausjärjestelmää tulevaisuudessakaan ei tulla toimeen.

Marinin ja Saarikon on pystyttävä puhaltamaan taas kerran hallituksen rivit suoriksi. Maakuntaveron valmistelun jatkaminen on keino, jolla tämä tehdään. Sen sijaan sitoutuminen siihen, että se otettaisiin käyttöön tämän hallituksen aikana, ei ole realistista.

Maakuntaveron rinnalla on mahdollista pohtia edelleen alkuperäistä suunnitelmaa maakunnallisen itsehallinnon laajentamisesta myös sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen ulkopuolelle. Samalla peruspalveluministeri Kiurun ajamista hyvinvointialueista voitaisiin siirtyä koko uudistuksen alkuperäisen ajatuksen mukaisiin maakuntiin.

Maakuntauudistuksen valmistelua hallitus on sopinut jatkavansa. Tällä hetkellä on avoinna, kuinka pitkälle tällä vaalikaudella tässäkään hankkeessa on mahdollista päästä.

Lienee selvää, että seuraavatkin hallitukset joutuvat ottamaan asiaan kantaa. Se on oppositiossa sote-uudistusta ankarasti arvostelevien perussuomalaisten ja kokoomuksen syytä muistaa. Eri puolilla maata ihmisiä on kohdeltava myös tulevaisuudessa yhdenvertaisesti. Samoin kasvun edellytyksiä on luotava maakuntiin.

Eri puolilla maata ihmisiä on kohdeltava myös tulevaisuudessa yhdenvertaisesti.

Lue lisää

Pääministeri Sanna Marin peruutti illanvieton politiikan toimittajille Königstedtin kartanossa – syynä heikentynyt koronatilanne

Uutispäälliköltä: Politiikan naiset ja Ohisalon vauva – Naisen on politiikassa mahdollista saada kaikki

Vihreiden Maria Ohisalo saa lapsen – aikoo jatkaa puoluejohdossa eduskuntavaaleihin asti

"Kunnon yhteydet tarvitsee sekä lypsyrobotti että etätöissä oleva graafikkokin", kirjoittaa Annika Saarikko kolumnissaan