Pääkirjoitus

Maakunnat tarvitsevat yhä puolustajansa

Usean hallituskauden ajan valmistelussa ollut sosiaali- ja terveydenhoidon uudistus sote etenee ensi viikolla eduskunnan äänestykseen. Vaikka vasemmistoliitto ja vihreät ovat halunneet edelleen liittää hankkeeseen maakuntaveron, ne tuskin lähtevät pitkään valmisteltua hanketta enää loppumetreillä kaatamaan. Niin merkittävä ja kiireellinen asia vanhenevan väestön hoidon turvaaminen kaikille suomalaisille on.

Erityisesti monille maakunnissa asuville sote-uudistus on välttämätön. Niissä kunnissa, joissa väestö on keski­määräistä ikääntyneempää, maakunnalliset hartiat terveydenhoidon turvaamiseksi ovat välttämättömät.

Tämä tunnistetaan itse asiassa myös hallitusta voimakkaasti kritisoineissa kokoomuksessa ja perussuomalaisissa. Opposition mielestä nyt meneillään oleva uudistus ei tosin tarpeeksi tehosta hoitoon pääsyä eikä hillitse kustannusten nousua riittävällä tavalla.

Silti toimivaa vaihtoehtoakaan on vaikea esittää. Hallituspuolueidenkaan mielestä uudistus tuskin on paras mahdollinen, niin monimutkainen ja iso se on. Silti vuosikausia kestäneen valmistelun on nyt uskottu tuottavan riittävän hyvän lähtökohdan sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiselle.

Terveyspalvelujen kustannukset ovat jo tähän mennessä olleet merkittävin kiistan aihe. Erityisesti pääkaupunkiseudun kuntien yhteinen terveyspalveluja tuottava HUS on yhdessä metropolialueen poliittisten päättäjien kanssa nostanut esiin oman alueensa menetykset suhteessa joihinkin maakuntiin.

Huoli on aiheellinen, jos sitä katsoo vain metropolin näkökulmasta. Kun asiaa tarkastelee jokaisen suomalaisen näkökulmasta, totuus on toinen. Lienee sittenkin selvää, että voimavaroja kannattaa suunnata sinne, missä ikääntynyttä ja hoitoa tarvitsevaa väestöä on eniten.

Maakunnassa asuvan vanhuksen murhe on aivan yhtä tärkeä kuin maan rikkaimmilla alueilla asuvien huoli Uudellamaalla.

Asiaa tutkineen komitean mukaan maan eri alueiden erot ovat niin suuret, ettei maakuntaveroa kannata ottaa ainakaan tässä vaiheessa käyttöön. Pienille kunnille sote-menojen siirtyminen maakunnallisiin hyvinvointialueisiin helpottaa. Ne pystyvät tämän jälkeen keskittymään muihin kunnan perustoimintoihin, kuten opetukseen ja elinkeinopolitiikkaan. Valtion tasausjärjestelmää kuitenkin tarvitaan eri hyvinvointialueiden välisten erojen tasaamiseen.

Kun vasemmistoliitto ja vihreät ovat muun muassa kuntavaalikampanjoissaan profiloituneet vähävaraisten kansalaisten puolustamiseen, niiden into ajaa maakuntaveroa tässä vaiheessa on hämmentävää.

Onko kyse omien kannatusalueiden edunvalvonnasta vai onko taustalla halua lisätä kansalaisten verorasitusta aatteellisista syistä? Vastaukset ovat toistaiseksi jääneet vaillinaisiksi.

Sosialidemokraatit eivät muun vihervasemmiston veropullikointia asiassa siedä. Sekä pääministeri Sanna Marin (sd.) että sote-ministeri Krista Kiuru (sd.) ovat tehneet selväksi, että sote etenee nyt eduskuntaan. Maakunta­verotuksen valmistelua ei ole myöskään aloitettu.

Jonkinlainen veronäytelmä asian yhteydessä saatetaan vielä nähdä. Hallituksen rivit on saatavissa kuitenkin suoriksi yleisellä maininnalla maa­kuntaverotuksen lisäselvityksistä.

Myös keskustalle on tärkeää viedä sote nyt maaliin. Maakuntien asiaa edistävälle puolueelle eduskuntaan etenevä esitys on joka tapauksessa oikeansuuntainen. Silti alkuperäinen tavoite itsenäisistä ja laajaa hallinnollista toimivaltaa harjoittavista maakunnista on matkan aikana laimentunut.

Tulevaisuudessa keskusta saattaa jopa asettua maakuntaveron taakse. Sillä on kuitenkin hintansa. Puolue ajaa maakuntien itsemääräämisoikeutta edelleen.

Maakunnassa asuvan vanhuksen murhe on yhtä tärkeää kuin maan rikkaimmilla alueilla asuvien huoli.

Lue lisää

Pääministeri Sanna Marin peruutti illanvieton politiikan toimittajille Königstedtin kartanossa – syynä heikentynyt koronatilanne

Paine kasvaa PS:n puheenjohtajakisassa

Lehmä ja turve ilmasto-ongelmien syylliset television vaaliohjelmissa

Perussuomalaisten puheenjohtajaksi tähtäävän Riikka Purran mielestä maahanmuutosta keskusteleminen on yhä jonkinlainen tabu: "Väärin puhumalla saattaa päätyä median ja somen raskaaseen limboon ja menettää työnsä"