Pääkirjoitus

Kannattavuuskriisi syö ruokaturvaa

Ruuantuotannosta käytävässä keskustelussa ruokaturva on jäänyt täysin jalkoihin. Yltäkylläisyyden keskellä ei muisteta, kuinka herkästä asiasta on kysymys. Meneillään oleva keskustelu osoittaa, että viime vuoden kevään ja kesän aikana noussut huolet ruuantuotannon kestävyydestä ja ruuan riittävyydestä ovat unohtuneet nopeasti.

On hyvä, että Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeri Petteri Taalas muistuttaa, että ilmastonmuutoksen seurauksena maailman ruuantuotantokyky tulee häiriintymään ja ruokaturva on ilmastonmuutoksen eräs pitkän aikavälin uhka. Hän arvio, että ruuantuotantoalueista kaksi kolmasosaa tulee kärsimään ilmastonmuutoksesta. Näin siitä huolimatta, että ilmaston lämpeneminen pysyisi 1,5 asteessa. (MT 30.8.)

Suomen on Taalaksen mielestä tärkeää pitää huolta omasta ruuantuotannosta ja pitää pellot viljelykunnossa, vaikka se olisi kalliimpaa kuin eteläisessä Euroopassa.

Vaikka suomalaisessa keskustelussa maatalous tuntuu olevan suurin ongelma ilmastonmuutoksen torjunnassa, Taalas otti jälleen kerran esiin todellisen haasteen: Maailman mittakaavassa isoimmat ongelma on energiatuotantoon, liikenteeseen ja teollisuuteen menevä fossiilinen energia. Niiden osuus kaikesta energiantuotannosta on 85 prosenttia ja ne vastaavat 86 prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä. Maatalous tulee kaukana perässä.

Nautakarjatalouden suurimmaksi ongelmaksi on Suomessa nostettu metaanipäästöt. Taalaksen mukaan metaani poistuu ilmakehästä 11 vuodessa mutta hiilidioksidin poistumiseen menee satoja vuosia.

Metsäkeskustelussa intohimo kohdistuu Taalaksen mielestä siihen, mitä ongelmaa kukin on ratkaisemassa. Ongelmia ovat muun muassa lähimetsän virkistyskäyttö, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ilmastonmuutos. Vaikka Suomesta on viety Euroopan unioniin viestiä, että metsämme ovat tuhon omia, voimme Taalaksen mukaan Suomessa olla tyytyväisiä, että metsämme ovat sitoneet ennätysmäärän hiiltä ja Suomi on päästöjen vähentämisessä maailman kolmanneksi paras.

Aina voi tehdä paremmin ja ruuantuotannossa pitää päästöjä vähentää. Paljon on jo tehtykin ja jatkuvasti tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti uusia tuotantomenetelmiä, joiden avulla päästöjä voidaan vähentää. Ne edellyttävät kuitenkin aina uusia investointeja.

Hallituksen budjettiriihen alla joiltakin hallituspuolueilta on esitetty ruuantuotantoon uusia vaatimuksia. Samassa yhteydessä on sanottu, että muut kyllä ovat tehneet päästövähennyksiä, mutta maataloudessa ei. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta riittävän usein toistettuna, jotkut saattavat väitteeseen uskoa.

Ruuantuotannolle uusia vaatimuksia esittäneet eivät ole löytäneet lisää varoja uudistusten tekemiseen. Rahoituksen pitäisi tulla maatalouden sisältä. Taloudellista tukea on sen sijaan löytynyt muun muassa hybridi- ja sähköautojen sekä sähköpyörien hankintaan sekä kivihiilestä luopumiseen.

On aivan selvää, etteivät viljelijät pysty tekemään uusia investointeja, koska talous on ollut heikoissa kantimissa ja vuosia. Tämä vuosi pahentaa tilannetta entisestään. Kuivan kesän seurauksena esimerkiksi ohrasato on jäämässä noin 400 miljoonaa kiloa kulutusta pienemmäksi. Lisäksi kuivuutta seuranneet sateet ovat heikentäneet laatua entisestään. Satoennusteita on laskettu myös maailmanmarkkinoilla.

Kohonneesta viljan hinnasta ei ole hyötyä, jos ei ole myytävää. Kotieläintiloilla lisääntyneet rehukustannukset heikentävät kannattavuutta entisestään.

Tehdessään päätöksiä budjettiriihessä hallituksen on ymmärrettävä, että suomalaisessa ruuan alkutuotannossa on todellinen kannattavuuskriisi. Tilanne on niin paha, että se uhkaa vakavasti ruokaturvaa.

Suomalaisessa ruuan alkutuotannossa on todellinen kannattavuuskriisi.

Lue lisää

Mitä tapahtuisi, jos lannoitteiden, kylvösiemenien ja polttoaineiden tuonti tyssäisi? Riippuvuus ulkomaisista tuotantopanoksista uhkaa suomalaista ruokaturvaa

Ruoka on toivon lähde

Maatilojen suurimmat ilmastopäästöt ovat peräisin multa- ja turvepelloilta – karjan tuottama metaani ei yhtä merkittävä

Kapulakieltä metsästä