Pääkirjoitus

Luken pitää pystyä nykyistä parempaan

Suomalainen viljelijä on sitkeä. Hän ei ole vuosikymmenten saatossa luovuttanut, vaikka kerta toisensa jälkeen hänen syykseen on luettu milloin mitäkin.

Kerta toisensa jälkeen ruuan tuotannosta on rakennettu päättäjien pöydissä kova kiista. Niiden alle on hautautunut se tosiasia, että jokainen tarvitsee ruokaa. Harva on muistanut, että Suomessa tuotetaan tutkitusti EU:n puhtainta ruokaa, ja että anarkia on viiden saamatta jääneen aterian päässä.

Ruokaa on muun muassa tuotettu joko liian vähän tai liikaa. Peltojen raivaamisesta on palkittu samoin kuin peltojen paketoinnista. Viljelijää on syytetty tehottomuudesta ja tehomaataloudesta, vesien pilaamisesta ja ilmastonmuutoksesta sekä luonnon monimuotoisuuden tuhoamisesta. Kaiken lisäsi ruoka on aivan liian kallista.

Kaikesta huolimatta viljelijät ovat toteuttaneet tutkijoiden ja poliittisten päättäjien vaatimia uudistuksia. Päättäjät ovat aina saaneet, mitä ovat tilanneet.

Kaiken tämän jälkeen tullaan sanomaan, ettei maataloudessa ole tehty päästöjen vähentämiseksi mitään, ja maatalous on päästöjen vähentämisessä muuhun yhteiskuntaan verrattuna sivuraiteilla. Jos vaaditut toimet ovat olleet tehottomia, pitää tutkijoiden ja päättäjien katsoa peiliin.

Ei voi kun hämmästellä sitä taidokkuutta, millä tavalla käynnissä olevaa budjettiriihtä on keväästä lähtien maatalouden osalta julkisuudessa pohjustettu. Sekä lehdissä että sähköisissä medioissa on kerrottu, ettei maatalous tee päästöille mitään ja kuinka se tuhoaa Suomen hiilineutraalisuustavoitteen. Budjettiasioille ei julkisuutta ole juurikaan riittänyt.

Poliitikot tarvitsevat päätöstensä perusteiksi tutkijoilta saamiaan tietoja. Tiedot ovat ristiriitaisia ja viljelijät ovat pelinappuloina myös tutkijoiden pöydällä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) kertoi viime viikolla Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa tehdyistä laskelmista, joiden mukaan tuleva EU:n yhteinen maatalouspolitiikka alentaa Suomen maatalouden hiilidioksidipäästöjä lähes miljoona tonnia. Tämä ei pidä Luken tutkimusprofessorin Raisa Mäkipään mielestä paikkaansa.

Mäkipää kertoi Ylen haastattelussa, että "Kyllä meitä tutkijoita harmittaa se, että ministeriön viestintä on epätäsmällistä. Laskelmien tekijät itse tietävät, että päästöt eivät vähene". (Yle 5.9.).

Mäkipäätä harmittaa myös, miten huonolla ilmastopolitiikalla vedätetään viljelijöitä. Hänen mielestään viljelijän pitäisi voida olettaa, että häntä ohjataan oikeaan suuntaan.

Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi toteaa MT:n haastattelussa, ettei hän kyseenalaista MMM:n arviota lähes miljoonan tonnin päästövähennyksestä (MT 8.9.). Hänen mukaansa vähennys on mahdollinen, eivätkä ne ole nykytoiminkaan kasvamassa, vielä vähemmän uuden cap-kauden suunnitelman perusteella.

Luken tutkimusprofessoreiden arviot ovat ristiriitaisia. Niiden perusteella ministereiden pitäisi budjettiriihessä linjata ruuan tuotantoa koskevaa tulevaa ilmastopolitiikkaa. Mäkipää on siinä oikeassa, että viljelijöiden pitäisi voida olettaa, että heitä ohjataan oikeaan suuntaan. Mikähän se suunta tutkijoiden mielestä on?

Lukesta ja maa- ja metsätalousministeriöstä tulevat ristiriitaiset laskelmat ja viestit eivät herätä luottamusta. Laskelmia voidaan tietenkin tehdä monenlaisia, mutta millä perusteella päätökset tehdään?

Niemi toivoo ylikierroksilla käyvään ilmastokeskustelun malttia. Toive on perusteltu, mutta miksi Luke lyö keskusteluun lisää löylyä omilla ristiriitaisilla viesteillään? Kuka Lukea oikein johtaa? Kustannuspaineessa olevat viljelijät ansaitsevat parempaa. Kysymys on heidän elinkeinostaan ja tulevaisuudestaan.

Miksi Luke lyö keskusteluun lisää löylyä omilla ristiriitaisilla viesteillään?

Lue lisää

Unohtuuko ilmastotavoitteissa ruuan ravintosisältö?

Luonnonsuojelulain uudistaminen on kaikkien etu

Poimintahakkuun kustannusten tutkiminen oli vielä 1990-luvun alussa täysin kielletty – asiaa selvitetään nyt Lapissa

Riippumattomuuden arviointi Luonnonvarakeskuksessa