Pääkirjoitus

FSC-sertifioinnin perusta on laho

Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksen mukaan FSC-sertifiointiin liittyvien karttojen lahopuita koskevat tiedot ovat hataralla pohjalla. Luken professorin Annika Kankaan mielestä näitä karttoja ei pidä käyttää mihinkään metsiä koskevaan päätöksentekoon, ennen kuin laskennan puutteet ja virheet ovat korjattu. (MT 10.9.)

Kangas kirjoittaa asiasta yhdessä Luken professorin Lauri Mehtätalon kanssa Metsätieteen aikakauskirjassa. Ympäristökeskuksen tekemät arviot ovat Kankaan mukaan niin heikolla pohjalla, etteivät ne saa vaikuttaa metsänomistajien mahdollisuuteen hyödyntää metsiään taloudellisesti.

Kyseiset kartat liittyvät Suomen ympäristökeskuksen (Syke) vuonna 2018 ilmestyneeseen suojeluarvoraporttiin. Aineistoa on käytetty korkean suojeluarvon eli HCV-metsien kartoitukseen.

Myös ympäristöjärjestöt ovat kartoittaneet valtion, kuntien, seurakuntien ja yksityisten metsänomistajien metsiä. Myös nämä kartoitukset ovat osoittautuneet virheellisiksi.

Esimerkiksi Sallassa Greenpeace "inventoi" Värriön yhteismetsän 3 000 hehtaarin metsät. Kun lahopuun määrään perustuva suojelurajausesitys tuli puunostajien tietoon, puukaupat alueella pysähtyivät kuin seinään. (MT 8.1.)

Myöhemmin lahopuun määriä mittasivat myös metsäyhtiöiden, metsäsertifiointiyritysten ja ympäristöjärjestöjen edustajat yhdessä. Sallan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtajan Juha Hännisen mukaan lahopuuta ei löytynyt läheskään niin paljon kuin Greenpeace oli ilmoittanut.

On todella iso ongelma, jos viranomaistaho tuottaa virheellistä aineistoa, jota muut alan toimijat vievät eteenpäin. Tapio käytti Syken aineistoa luokitellessaan Metsäteollisuus ry:lle aineistoa FSC-sertifiointia varten. Puunostajat käyttävät tätä aineistoa arvioidessaan, onko kauppakohteessa FSC:n tarkoittamia erityisiä luontoarvoja.

Viranomaisten tuottamaa tietoa käytetään myös metsiä koskeviin poliittisiin päätöksiin sekä kotimaassa että EU:ssa. Mihin poliitikot perustavat päätöksensä, jos tiedot ovat näin hataralla pohjalla?

Syke kertoo, että sen tärkein tehtävä on ratkaista yhteiskunnan polttavia kysymyksiä, joilla on vaikutusta ympäristöön. Tapio puolestaan kertoo tuottavansa metsään ja luontoon liittyvää riippumatonta tietoa ja toimintatapoja, jotka tuovat muun muassa ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmat taloudellisten arvojen rinnalle.

Karttamerkinnät ovatkin vain sinne päin. Tapion johtavan asiantuntijan Lauri Saariston mukaan metsässä oleva todellinen tilanne ratkaisee, onko kyseessä aito HCV-alue. Samoilla linjoilla on Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi. Myös hänen mukaansa metsässä oleva todellinen tilanne ratkaisee, onko kyseessä korkean suojeluarvon HCV-alue.

Suomen ympäristökeskuksen pohjatyössä mukana ollut Jyväskylän yliopiston tutkija Panu Halme puolestaan toteaa, että "Jos joku on meidän työmme perusteella tehnyt suojeluautomaatteja, se on heidän vikansa, koska olemme korostaneet maastokartoitusten tarvetta".

Millä perusteella näitä alueita on karttoihin lätkitty, jos ei ole maastossa käytykään? Mikä taho on riittävä arvioimaan, ettei karttoihin merkitty HCV-alue pidä paikkaansa? Riittääkö, että puunostaja ja -myyjä tarkastavat tilanteen? Tuskin. Jos karttaan merkityllä HCV-alueella tehdään hakkuita, nostetaan siitä kova meteli ja vaaditaan hakkuiden välitöntä keskeyttämistä.

Metsänomistajien oikeusturva ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä FSC-sertifioinnin uskottavuus edellyttävät, että edes viranomaistahon tuottama aineisto perustuu oikeaan, tutkittuun tietoon. Onko niin, että FSC-sertifioinnin perusteet on rakennettu lahopuulle?

Jos karttaan merkityllä HCV-alueella tehdään hakkuita, nostetaan siitä kova meteli.

Lue lisää

Metsien tulevaisuus näyttää hyvältä

Luke: Ruuan hinta nousee tänä vuonna 2–2,5 prosenttia – mediaanituloisen kotitalouden ruokamenot kasvaisivat silloin noin 100 euroa vuodessa

Turpeen kulutus notkahti vuonna 2020 – energian kokonaiskulutus oli vähäisintä koko 2000-luvulla

Ruotsi investoi 110 miljoonaa kruunua lehtipuiden tutkimiseen – Laiminlöi lehtipuut ja hakee Sveriges Radion mukaan nyt oppia Suomesta – "Ei yllätä", sanoo suomalainen tutkija