Pääkirjoitus

Puun hinta putosi kehityksen kelkasta

Puun myyjän ostovoima on romahtanut.

Metsäteollisuudesta kuuluvat viestit ovat viime aikoina olleet poikkeuksetta hyviä, ja alalla vallitsee vahva myönteinen vire. Sen huomaa myös metsäyhtiöiden viime vuoden tuloksista.

Metsäteollisuuden nousu näkyy myös puukaupassa. Viime vuonna puukauppa kävi ennätyksellistä vauhtia, ja sama tahti on säilynyt myös alku­vuoden aikana. Sen lisäksi, että puu käy kaupaksi, puun hinta on viimein lähtenyt nousuun.

Esimerkiksi Päijät-Hämeessä havukuitupuun kantohinta on ensiharvennusleimikoissa noussut metsän­hoitoyhdistyksen johtajan Jari Yli-Talosen mukaan 10–17 prosenttia. Myös tukin hinta on noussut viitisen prosenttia. (MT 7.2.)

Yli-Talosen mukaan nykyisen kaltaista tilannetta, jossa kaikki ostavat ja kaikki käy kaupaksi, ei ole nähty kymmeneen vuoteen.

Hintojen nousu on hyvä asia, mutta pidempiaikainen tarkastelu osoittaa, että puun hinta on pudonnut selvästi muun hinta- ja palkkakehityksen kelkasta.

MTK:n tutkimusjohtajan Erno Järvisen mukaan puun hinnat alkoivat jäädä yleisestä ansiotason kehityksen vauhdista 1990-luvun alussa. Siihen saakka hinnat seurasivat elinkustannusindeksiä.

Puumarkkinoita seuraaville puun heikko hintakehitys ei ole uutinen, vaikka puuta jalostava teollisuus jatkuvasti valittaa korkeista kantohinnoista. Jonkinasteinen yllätys on, kuinka paljon eroa neljän vuosi­kymmenen aikana muuhun hintakehityksen on tullut.

Esimerkiksi nimellispalkat ovat nousseet vuodesta 1978 lähtien noin seitsemänkertaisiksi. Samaan aikaan mäntykuitupuun nimellishinta on noussut kaksinkertaiseksi. Puun hintakehitys on ollut hitaampaa kuin inflaatio.

Muutoksen huomaa vertaamalla, kuinka paljon enemmän puuta pitää nyt myydä asunnon ostoon nyt verrattuna vuoteen 1978. Järvisen mukaan asunnon ostamiseen metsänomistajan pitää myydä mäntykuitupuuta nelinkertainen määrä verrattuna 1970-luvun lopun hintoihin. Mäntytukkia tarvitaan lähes kolminkertainen määrä.

Työmarkkinaneuvotteluissa pää­paino on perinteisesti ollut palkan­saajien ostovoiman kehityksessä. Osto­voima tarkoittaa sitä, kuinka paljon hyödykkeitä käytettävissä olevalla rahalla voi ostaa.

Jos palkkaneuvotteluissa näyttää siltä, ettei ostovoima kehity riittävästi, on valtio tullut apuun alentamalla verotusta. Näin toimittiin myös kilpailukykysopimuksen yhteydessä. Työn­tekijöiden nousevia sosiaaliturvamaksuja kompensoitiin keventämällä verotusta.

Puun myyjän ostovoima sen sijaan on neljässä vuosikymmenessä romahtanut.

Puun lisääntyvä kysyntä on kärjistänyt puun ostajien ja metsänomistajia edustavien MTK:n ja metsänhoito­yhdistysten välejä. Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Tomi Salo moittii MTK:ta muun muassa metsänhoito­yhdistysten suosimisesta ja muiden alan toimijoiden halveeraamisesta. Salo kaipaa puumarkkinoille reilua kilpailua, tasapuolisuutta ja läpinäkyvyyttä. (MT 5.2.)

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtajan Mikko Tiirolan ja MTK:n metsäjohtajan Juha Hakkaraisen mielestä Salon pitäisi aloittaa markkinoihin sekaantuminen suoristamalla omien jäsentensä rivit hyvän kauppatavan mukaiseksi (MT 7.2.).

On selvä, että etujärjestöt pyrkivät ajamaan omien jäsentensä etuja. Toimiva puukauppa on kuitenkin kaikkien osapuolien yhteinen etu, mutta sen toteutuminen edellyttää yhteistyötä puolin ja toisin.

Epäilyksistä huolimatta metsänomistajat ovat vastanneet teollisuuden lisääntyneeseen puuntarpeeseen, vaikka puun reaalihinta on neljässä vuosikymmenessä romahtanut.

Metsäteollisuuden peräänkuuluttaman reilun pelin henkeen ja tasa­puolisuuteen kuuluu, että puun myyjät saavat puustaan oikeudenmukaisen hinnan.

Lue lisää

Reilua kilpailua puumarkkinoille – toivottavasti

Metsäteollisuus latasi rajut vaatimukset tukkikauppaan

Runkohinnoittelu helpottaisi puukaupan kilpailutusta

Puun kysyntä kasvaa vauhdilla