Pääkirjoitus

Ravinnekeskustelu kaipaa oikeaa tietoa

Keskustelua ravinnevalumista vesistöihin käydään puutteellisin tiedoin.

Suomalaista maataloutta on vuosia syyllistetty milloin mistäkin. Yksi jatkuvasti esillä oleva aihe on maataloudesta huuhtoutuvat ravinteet. Vaikka ravinteiden käyttöä on vuosikaudet vähennetty, eivät puheet Itämeren pilaamisesta ole laantuneet.

Jo vuonna 2010 maatalouden ympäristötuen seurantaryhmä totesi, että maatalouden fosforiylijäämä oli kymmenessä vuodessa vähentynyt 64 prosenttia ja typen ylijäämä 36 prosenttia. Näiden tulosten jälkeen maatalouden ympäristötukeen liittyviä lannoitusrajoja on pienennetty entisestään.

Uudessa Euroopan komission alustavassa esityksessä maatalouden ympäristötuen ehtoja ollaan jälleen kiristämässä. Kasvipeitevaatimuksen kiristämisen lisäksi komissio haluaisi muun muassa kieltää turve- ja suomaiden kyntämisen. Lisääntyvistä vaatimuksista huolimatta viljelijöiden tukia halutaan pienentää.

Viljavuuspalvelun vuosia 2010–2014 koskevien viljavuusnäytteiden yhteenvedon mukaan liian vähän fosforia sisältävien peltojen määrä oli lisääntynyt 50 prosenttia. Jo aikaisemmin kaksi kolmasosaa Suomen pelloista kuului fosforin osalta luokkiin välttävä tai tyydyttävä.

Raviteiden käyttö on vähentynyt jo niin alas, että laadukkaan sadon tuottaminen ei onnistu. Yaran vuonna 2016 ottamien näytteiden mukaan vain kymmenesosa säilörehusadosta sisälsi riittävästi fosforia eläinten tarpeisiin.

Kaikesta huolimatta maatalouden vesiensuojeluun käytetyt rahat ovat arvostelijoiden mielestä menneet hukkaan, eikä mitään ole tehty. Viljelijöiden puheille, että maatalouden syyksi on laskettu myös muualta tuleva ravinnekuormitus, on viitattu kintaalla.

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen tutkijan Pasi Valkaman perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastetun väitöskirjan perusteella keskustelua maatalouden aiheuttamista ravinnevalumista vesitöihin käydään puutteellisin tiedoin. Valkaman tutkimuksen mukaan tähän asti käytetyillä mittausmenetelmillä vesistöjen fosforipitoisuus ja vesiensuojelutoimien tehokkuus on arvioitu alakanttiin. (MT 18.5.)

Ongelmana on ollut, että tähän saakka tulokset ovat perustuneet yksittäisiin 1–2 kertaa kuukaudessa tehtyihin mittauksiin. Myös kerran päivässä otetuissa näytteissä fosforipitoisuudet vaihtelevat noin 20 prosenttia suuntaan tai toiseen verrattuna jatkuvaan mittaukseen. Valkaman mielestä virhe on niin suuri, että vesiensuojelutoimien todelliset vaikutukset jäävät yksittäisistä näytteistä havaitsematta.

Valkaman tutkimuksen tulokset tukevat viljelijöiden käsitystä, että muualta tuleva ravinnekuormitus laitetaan viljelijöiden piikkiin. Ei ole suuri yllätys, että Valkama muistuttaa mittaustuloksen riippuvan myös siitä, missä kohdassa valuma-aluetta mittauspiste sijaitsee. Jokisuulta tulee erilainen tulos kuin peltojen ääreltä.

Kaikki viljelijöille suositellut ja heidän tekemänsä vesiensuojelutoimet eivät ole tehokkaita. Esimerkiksi kosteikoista ei Valkaman mukaan ole merkittävästi apua vesiensuojelussa. Kasvukaudella kosteikot toki pidättävät fosforia ja typpeä hyvin, mutta kasvukauden ulkopuolella kosteikot saattavat olla jopa ravinteiden luovuttajia.

On selvää, että EU:n uuden ohjelmakauden maatalouspolitiikasta puhuttaessa ympäristökysymykset nousevat vahvasti esiin ja vaatimuksia viljelijöitä kohtaan halutaan lisätä. Laadukasta ruokaa pitäisi pystyä tuottamaan edullisesti ja vähillä ravinteilla. Samaan aikaan pitäisi huolehtia muun muassa hiilen sidonnasta maaperään.

Vaatimusten pitää olla sopusoinnussa mahdollisuuksien kanssa. Tästä syystä päästö- ja ravinnekeskusteluun tarvitaan lisää oikeaa tietoa.

Lue lisää

Kalastus ei kaipaa uusia maksuja

Täsmäviljelylle kuuluu vastaavat tuet kuin luomulle

Automääräykset unohtivat biopolttoaineiden edut

Tuottajajärjestöjen vesiohjelmalle kiitosta: Vesienhallinnan pitäisi kohdistua yksittäisen pellon tai metsäkappaleen sijaan valuma-alueelle