Pääkirjoitus

Hallitusohjelma vaikeuksiin jo nyt

Meneillään olevien hallitus­ohjelmaneuvottelujen eteneminen on ollut mielen­kiintoista seurattavaa. Monet isot asiat, kuten 18 maakuntaan perustuva aluehallinto, on sovittu yllättävänkin sujuvasti. Sen sijaan tulevan talouspolitiikan suuri päälinja on yhä ratkaisematta.

Talouden suhdanteen nopea heikkeneminen ennustaa hallitus­ohjelmalle joka tapauksessa vaikeuksia, vaikka se ei ole edes valmis.

Erityisen hankalaan tilanteeseen joutuu valtiovarainministeri­puolueeksi vahvimmin tarjolla oleva keskusta. Puolueen johdolta odotetaan Juha Sipilän kauden jälkeen empaattisempaa otetta. Kun puolueen pääministerikaudella maan talous saatiin vahvalle kasvu-uralle ja äänestäjät palkitsivat sen kevään eduskunta­valeissa rökäletappiolla, puolueväki on ihmeissään.

Arvostelijoiden mielestä Sipilän joukkue teki maalit väärin, eikä niitä muistettu kunnolla tuulettaa. Myös puolueen tavoitteiden viestintä oli monen keskustan kannattajan mielestä epäonnistunut.

Puolueensa murskatappiosta hermostuneet maakuntien keskustalaiset suhtautuvat hallitukseen menoon puolueensa eliittiä nihkeämmin. Heidän mielestään perussuomalaiset olisi saatava nyt vastuuseen sanoistaan.

Vähitellen kentän kiukku saattaa kuitenkin laantua. Hallituksen muodostajan Antti Rinteen (sd.) purkista on riittänyt hilloa myös keskustan hankkeille. Maakuntien väylä­investoinneille, alueellisille yliopistoille, ammattikorkea­kouluille ja maataloudelle on luvassa tukea maakuntahallinnon lisäksi. Myös metsänhoidon näkökulmasta tuleva hallitusohjelma on hyvä.

Sen sijaan maan talouden näkö­kulmasta seuraavat vuodet ovat vaikeuksia täynnä. Sosialidemokraattien, vasemmistoliiton ja vihreiden talouspolitiikka on väistämättä velkavetoista, koska käytännössä mikään kansainvälisen talouden megatrendi ei tällä hetkellä tue Suomen vienti­vetoista taloutta.

Hallituksen päävaltti on työllisyyden nostaminen 75 prosenttiin. Tavoite on hyvä, mutta sen toteutumiseen on vaikea uskoa. Se vaatisi käytännössä erittäin merkittäviä toimia sosiaali­turvan ja työelämän yhteensovittamiseen, jotta työn vastaanottaminen olisi aina parempi vaihtoehto kuin yhteiskunnan tuella eläminen.

Lisäksi työelämän joustoja pitäisi lisätä, jotta kynnys työllistää madaltuisi. Tämä on puolestaan ammatti­yhdistysliikkeelle perinteinen punainen vaate, joka ei käytännössä haalene, vaikka Antti Rinne ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sitä yhdessä kuinka heiluttaisivat.

Rinteen ajatus pyytää työmarkkina­järjestöt mukaan työllisyysastetta nostamaan on ilmeinen. Ilman näitä järjestöjä mitään olennaista ei työmarkkinoilla tapahdu. Pakkolaeilla ei saatu Sipilän kaudella menestystä. Rinne ei sitä varmasti edes yritä.

Jo tällä hetkellä edessä on Rinteen mukaan veronkorotuksia. Myös valtion omaisuutta on tarkoitus myydä menojen kattamiseksi.

On aivan mahdollista, että seuraavina vuosina talouskasvu hiipuu edelleen jopa alle prosentin vauhtiin. Samalla työelämän rakenteelliset muutokset ovat niin hitaita ja tehottomia, että myös työttömyys voi kääntyä uudelleen nousuun. Näiden yhteisvaikutuksena maan velkaantuminen kääntyy jälleen nousuun ja vero­tulot laskuun. Edessä on uusi julkisen hallinnon leikkauskierre tilanteessa, jossa yksityisistä yrityksistä tippuu yt-ilmoituksia kiihtyvään tahtiin.

Saman aikaan kokoomus ja perussuomalaiset ampuvat oppositiosta jatkuvaa rumputulta hallituksen riveihin. Tätä täydentävät vielä työnantajaliittojen, yrittäjäjärjestöjen ja Keskuskauppakamarin epäsuorat keskitykset.

Silti vastuunkantajia tarvitaan. Samalla tarvitaan hallituspuolueiden yhteishenkeä tilanteessa, jossa edessä on vain huonoja vaihtoehtoja samalla kun puolueiden kannatuslukemat gallupeissa jatkavat laskuaan.

Talouspolitiikka altistaa hallituksen jatkuvalle rumputulelle.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Avohakkuun maisema muistuttaa savannimetsää

Puun käyttö rakentamisessa aiotaan kaksinkertaistaa seuraavan neljän vuoden aikana – eniten kasvumahdollisuuksia nähdään puukerrostaloissa

Sipilä: "Jatkan kansanedustajana työtä Suomen ja Pohjois-Pohjanmaan hyväksi"