Pääkirjoitus

Katseet kohdistuvat ministeri Harakkaan

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallituksen suurin haaste on 60 tuhannen uuden työpaikan luominen kuluvalla hallituskaudella. Miten tämä temppu käytännössä tehdään, sitä ei tiedä kukaan. Sen sijaan jo nyt on tiedossa, että tavoitteen täyttäminen vaatii myös kipeitä toimia. Käytännössä tavoitteeseen ei päästä, mikäli työttömyysturvaa ja muita sosiaalietuuksia ei heikennetä.

Erityisesti työministeri Timo Harakan (sd.) kuherruskuukausi hallitusohjelman kanssa on jo kulumassa loppuun. Hallituksen tavoite työllisyyden nostamiseksi 75 prosenttiin hiipuvan taloudellisen suhdanteen oloissa on niin vaativa, ettei yhtään päivää ole hukattavaksi. Hallitusohjelman julkaisemisen yhteydessä työmarkkinajärjestöjä huudettiinkin jo apuun pohtimaan keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.

Hallitus ei voi ulkoistaa tätä työtä kenellekään. Jonkun on kannettava koko projektista vetovastuu. Jo nyt työmarkkinoilla vallitsee hämmennys siitä, kuka hanketta todellisuudessa johtaa. Työministeri Harakka on kuitenkin päävastuullinen. Tosin kokeneena ay-jyränä Rinne sekä valtiovarainministeri Mika Lintilä (kesk.) ovat hankkeessa keskeisesti mukana.

Työn eteneminen ja keskeiset työryhmät esitellään jo ennen juhannusta. Asioiden kirjo on valtavan laaja, mutta olennaisimmat etapit ovat toki selvillä.

Perustan koko työllisyyden kehitykselle luo syksyllä alkava palkkakierros. Suurimman palkansaajajärjestön SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta kaipaa tilanteeseen "koordinoitua hajautusta" (MT 7.6.). Käytännössä SAK toivoisi vanhaa keskitettyä tuloratkaisua, jossa mahdollisimman monen palkansaajan sopimuskorotuksista ja verokohtelusta sovittaisiin samalla kertaa.

Koska työnantajien EK ei tähän enää sääntöjensäkään puolesta kykene, Eloranta tavoittelee sopimuskaudelle yleistä linjaa edellisen liittokierroksen tapaan. Käytännössä sekä työnantajajärjestöt että palkansaajien keskusjärjestöt valvovat sitä, ettei mikään liitto ylitä korotusvaraa, joka yhdessä on arvioitu Suomen kilpailukyvyn kannalta kestäväksi.

On täysin mahdollista, että EK ja palkansaajien SAK, Akava ja STTK pääsevät tästä "koordinoinnista" yhteiseen näkemykseen. Erityisesti, jos menneen kilpailukykysopimuksen päättymisen yhteydessä epäselväksi jääneet työajan pidennykset saadaan yhdessä sovittua.

Jos syksyn yleiskorotuslinja on maltillinen, se tukee työllisyyttä. Päinvastaisessa tapauksessa hallituksen työllisyystavoite vesittyy saman tien. Silti kovin monta tuhatta uutta työpaikkaa maltillinenkaan linja ei vielä tuota.

Yritysten tuloskunto on edelleen niin hyvä, että taannoisen kilpailukykysopimuksen tasoista nollakorotusvuotta ei ole näköpiirissä, vaikka ehkä pitäisi.

Työmarkkinoille hyvä tavoite voisi olla paikallisen sopimisen lisääminen liittokohtaisesti niin, että työnantajien uskallus palkata uutta työväkeä kohenisi. Ilman hallituksen mukanaoloa nämä liittokohtaiset ratkaisut eivät todennäköisesti muodostu yleiseksi työllisyyttä helpottavaksi linjaksi.

Syksyn budjettineuvottelujen yhteydessä olisikin urakka saatava jo hyvälle alulle. Jos hallitus pystyisi tuolloin lyömään selkeän tavoitteen vaikkapa 30 tuhannen uuden työpaikan luomisesta keinoilla, jotka olisivat mahdollisimman konkreettisia, hallitusohjelman uskottavuus paranisi huomattavasti.

Käytännössä keinot ovat heikennyksiä työttömyysturvaan ja muutoksia asumistuen ja muiden sosiaalietuuksien vastaanottamiseen. Näillä pyrittäisiin tilanteeseen, jossa työn vastaanottaminen olisi aina kannattavampaa kuin julkisella tuella eläminen.

Katseet kohdistuvatkin Harakkaan. Pystyykö sosialidemokraattinen työministeri viemään läpi näitä leikkauksia?

Tarvittaessa pitäisi.

Pystyykö sosialidemokraattinen työministeri viemään läpi tarvittavia heikennyksiä työttömyysturvaan?
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Osa nuorista suomalaisista aikuisista valmiita rajuihin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi – jopa ammatin vaihto mahdollista

EK:n johtava ekonomisti tylyttää Antti Rinnettä: ”Hänen kommenteistaan paistaa, ettei ikävää totuutta haluta sanoa”

Työttömyysaste euroalueella alhaisin yli kymmeneen vuoteen, myös Suomessa kehitys kääntyi kohti valoa