Pääkirjoitus

Hallituksella on vaativa tehtävä

Työllistämisen kynnystä lähdetään toden teoilla alentamaan tänä iltana, kun pääministeri Antti Rinne (sd.) tapaa työmarkkinajärjestöjen ykkösketjut. On päivänselvää, ettei urakka ole helppo. Hallituksen hankkeelle työllisyysasteen nostamiseksi 75 prosenttiin kannattaa kaikkien toivoa menestystä, aina oppositiota myöten.

Jos työllisyys saadaan hilattua nousu-uralle heikkenevästä taloussuhdanteesta huolimatta, verotulot kasvavat ja työttömyys- ja sosiaaliturvan rahoitustarve vähenee. Tästä kaikki ovat samaa mieltä. Myös se, etteivät seminaarit riitä työllisyysasteen nostoon, on kaikille yhtä selvää. Kipeitä toimia tarvitaan.

On vaikea kuvitella, että työllisyyttä saadaan olennaisesti kohennettua ilman työttömyystukeen ja sen ehtoihin puuttumista. Tässä on myös koko hallituksen hankkeen merkittävin kipukohta ja ongelman ydin.

Muutoksia työttömyysturvaan on hanakimmin esittänyt Elinkeinoelämän keskusliitto. Palkansaajapuolelta myönteisimmin asiaan on suhtautunut teknisten toimihenkilöiden STTK, jonka puheenjohtaja Antti Palola on jo aiemminkin osoittanut luovuutta työelämän perinteisten rakenteiden muuttamiseksi.

Käytännössä hallituksen pöydälle tulee erilaisia malleja, joissa työttömyysturvan kestoon ja etuuksien tasoon puututaan niin, että työn vastaanottaminen tulisi kaikille nykyistä houkuttelevammaksi. Vahvimmin esillä ollut malli korostaa vahvaa etuutta työttömyyden alkuvaiheessa ja heikennyksiä työttömyyskauden pidentyessä.

Ajatuksena on kannustaa työttömäksi joutuneita tehokkaaseen työnhakuun. Ongelmana on toki, että pidentynyt työttömyys nostaa tarvetta muuhun sosiaalitukeen.

Myös korkeasti koulutettujen Akava on valmis neuvottelemaan asiasta. Sen sijaan suurin palkansaajajärjestö SAK on jo ennättänyt esittää tukun epäilyksiä hankkeen osalta. Käytännössä sosialidemokraattisessa johdossa olevan SAK:n taivutteleminen muutosten taakse jää pääministeri Antti Rinteen ja työministeri Timo Harakan (sd.) vastuulle.

Heille kannattaa toivottaa tehtävään menestystä ja kestävyyttä.

Olennaisimmaksi tavoitteeksi koko hallituksen työllisyyshankkeessa nousee työn vastaanottamisen paremmuus tukien varassa elämisen sijaan. Muutoksia tulee varmasti myös sosiaaliturvan ehtoihin.

Suoraan asian on jo sanonut elinkeinoministeri Katri Kulmuni (kesk.). Hänen mukaansa sosiaaliturvajärjestelmä ei kannusta pitkäaikaistyöttömiä palaamaan työelämään (MT 17.6.). Kulmunin mielestä muun muassa toimeentulotuki on kuin liisteri, josta on vaikea päästä eroon.

Kun sosiaaliturvaa lähdetään työttömyysturvan ohella muuttamaan, edessä on varmasti vaikeuksia. Siitä huolimatta molempiin etuuksiin olisi pystyttävä tekemään muutoksia. Ne ovat tarpeen työllisyyden lisäksi myös koko hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen kannalta. On koko ajan muistettava, että Suomi elää käytännössä velaksi.

Jos muutoksia ei saada aikaan nyt hyvän talouskehityksen aikana tehtyä, samat hankkeet tulevat uudelleen esiin leikkauksina parin vuoden kuluttua.

Vielä tällä hetkellä hallituksen on mahdollista saada myönteistä kehitystä aikaan pehmeämmillä keinoilla. Jos koulutukseen suunnatut resurssit osuvat oikein, työvoimaa kaipaavat yritykset saavat palvelukseensa ammattinsa osaavaa työvoimaa nykyistä nopeammin.

Muun muassa muuntokoulutuksen järjestämisellä yhä useammalle työttömälle on mahdollisuus löytää uusi työpaikka huomattavan pikaisesti. Tämä voisi auttaa myös maakuntien työvoimapulasta kärsiviä yrityksiä. Jos kalliilta metropolialueelta pystytään muuttamaan edullisempiin ja monesti myös parempiin maakuntien asuntoihin, myös kalliit asumistuet vähenisivät.

Pelkillä seminaareilla työllisyys ei Suomessa kohene.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Muuttotappiokunnan yrittäjä ei vaihtaisi muualle: "Pienten paikkakuntien yritykset ovat helmiä Suomessa"

Maaseudun kunnat voittavat mennen tullen kaupungit yritysten kohtelussa

Euroopan talousveturi hyytyy