Pääkirjoitus

Metsien hiilinielu on nyt nälkäinen

Viestintätoimisto Pohjoisranta BCW seurasi vuoden ajan digitaalisessa uutismediassa ja Twitterissä käytyä metsäkeskustelua. Metsämiesten Säätiön rahoittaman tutkimuksen mukaan metsin liittyvää keskustelua käydään ympäristöjärjestöjen ehdoilla.

Suosituimmat keskustelunaiheet liittyivät ilmastoon, ympäristöön ja suojeluun. Eniten näissä teemoissa ääntä pitävät ympäristöjärjestöt ja tutkimusorganisaatiot. Metsäalan yritykset ovat melko hiljaa.

BCW:n tutkimusvastaavan Johanna Saarisen mukaan digitaalisessa mediassa ja Twitterissä ilmastoon, ympäristöön ja suojeluun liittyvälle keskustelulle ovat ominaista jyrkästi polarisoituneet näkemykset. Samoilla perusteilla voidaan puolustaa vastakkaisia näkemyksiä.

Uutismedioista Maaseudun Tulevaisuus oli digitaalisista metsäkeskustelufoorumeista suosituin ja toisena oli Yle. Vaikka ympäristöjärjestöt ovat keskustelussa aktiivisimpia, tutkimuksessa nousivat esiin Twitter-keskusteluun aktiivisesti osallistuvat MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola ja Metsäteollisuus ry:n entinen metsäjohtaja Tomi Salo.

Metsämiesten Säätiön toimitusjohtajan Ilari Pirttilän mielestä tutkimus osoittaa, että metsäteollisuusyritykset jäävät alakynteen ilmastoon ja jopa metsänhoitoon liittyvässä keskustelussa. Hän on huolestunut siitä, että metsänhoitoon liittyvää keskustelua veti avohakkuukielto.

Keskustelua ei käyty esimerkiksi metsätuhoista ja puuvarojen lisääntymisestä. Pirttilän mukaan näin ei olisi, jos metsänomistajat, metsäammattilaiset ja metsäteollisuus olisivat vahvemmin äänessä.

Päijät-Hämeen metsänhoitoyhdistyksen johtajaa Jari Yli-Talosta harmittaa metsäuutisten kielteisyys. Metsää koskeva viestinnällinen ongelma liittyy siihen, etteivät metsätaloudessa tapahtuvat normaalit ja hyvät asiat mene mediassa läpi.

Esimerkiksi vaalien alla käydyssä vilkkaassa metsäkeskustelussa menivät sankarin ja rosvon roolit sekaisin. Yli-Talosen mielestä pitäisi muistaa, että metsänomistajat ovat todellisia ilmastosankareita.

Tutkimuksen perusteella ei ole ihme, että ilmastokeskustelusta voi saada sen käsityksen, että Suomen metsät ovat vaarassa muuttua hiilidioksidin päästölähteeksi. Esimerkiksi metsien käyttöä koskevien lulucf-laskelmien perusteella siltä saattaa näyttää, mutta laskelmat perustuvat biologian sijaan poliittisiin päätöksiin.

Laskukaavat ovat mitä ovat, mutta todellisuudessa Suomen metsät ovat nyt ja jatkossakin hiilinieluja.

Hyvän metsänhoidon ansiosta puuston vuosikasvu on kaksinkertaistunut 1950-lukuun verrattuna, ja samalla myös hiilinielut ja -varastot ovat kasvaneet. Metsien kasvusta puhuttaessa usein unohtuu, että puut kasvavat myös maan alla. Hienojuurten vuotuinen kasvu ylittää maanpäällisen kasvun. (MT 19.6.)

Metsät nielevät hiiltä juuri nyt ennätystahtiin, koska alkukesä on puille nopeimman kasvun aikaa. Kun puuston kasvusta vähennetään hakkuut ja puuston luontainen poistuma, suomalaisten metsien hiilinielu oli vuonna 2017 noin 27 miljoonaa tonnia.

Yhtenä kesäpäivän hiiltä sitoutuu suomalaisiin metsiin 150 miljoonaa kiloa. Hehtaari suomalaista metsää sitoo noin 4 700 kiloa hiilidioksidia vuodessa. Kiivaimmillaan puiden kasvu on esimerkiksi Etelä-Suomessa 30–60-vuotiaana. Sen jälkeen kasvu hidastuu ja puusta tulee hitaasti kasvava hiilivarasto.

Sen lisäksi, että metsät kasvavat hakkuita enemmän, puuperäisillä tuotteilla voidaan korvata fossiilisia raaka-aineita. Tätä ei useinkaan oteta huomioon metsien käyttöä koskevassa keskustelussa eikä päästölaskelmissa.

Metsäkeskustelua seuratessa kannattaa muistaa, ettei se aina ole oikeassa, joka huutaa kovimmin.

Hehtaari suomalaista metsää sitoo noin 4 700 kiloa hiilidioksidia vuodessa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Suomalaisesta naudasta ei saa tehdä keskustelun syntipukkia

Ilmastotekoja tehdään maalla joka päivä

Jäsenmaa saa valita hiilinielun laskentatavan – Kansallinen metsäpolitiikka ei kuitenkaan saa näkyä laskennoissa