Pääkirjoitus

Metsäkeskusteluun tarvitaan selkeyttä

Suomessa metsiin ja niiden käyttöön liittyvä keskustelu on kiihkeää. Sen perusteella voisi päätyä jopa lopputulokseen, että Suomen metsien käyttö on uhka EU:n ja koko maailman ilmastotavoitteille. Kun meillä ilmastonmuutoksen hillitsemisen yhteydessä keskustellaan metsistä, muualla Euroopassa puhutaan enemmän liikenteen ja energiantuotannon (kivihiilen polton) päästöistä.

MT:n Brysselissä olevalle toimittajalle Maria Pohjalalle eräs EU-vaikuttaja kuvasi metsiin liittyvää päätöksentekoa EU:ssa näin: "Metsät ovat ilmastoasioissa pelkkiä lillukanvarsia, jotka sattuvat liittymään moneen asiaan ja ylikorostuvat suomalaisille". (MT Metsä 27.2.)

Suomalaista keskustelua leimaa vahva vastakkainasettelu. Yhteisen näkemyksen muodostaminen on vaikeaa, koska tutkijatkin ovat eri mieltä. Tuntuu, että tutkijat puhuvat keskenään eri asiasta ja vielä eri kielillä.

Tavallisen kansalaisen onkin vaikea hahmottaa, mistä on kysymys. Saako puuta käyttää ja kuinka paljon? Miten on mahdollista, että Suomen metsistä uhkaa tulla hiilidioksidin päästölähde, vaikka metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytetään? Mihin perustuvat EU:ssa viime vuonna hyväksytyt maankäytön lulucf-laskelmat? Miksi hiilen sidonnasta ei makseta korvausta, mutta laskennallisesta päätöstä pitäisi maksaa?

Suomen Ilmastopaneelin mukaan kansalaisille ja teollisuudelle pitäisi tehdä selväksi riskit, joita metsien hakkuisiin liittyy.

Ilmastopaneelin puheenjohtajan, professori Markku Ollikaisen mielestä Suomeen kaavaillut uudet sellutehtaat voivat tulla veronmaksajille kalliiksi. Ollikaisen mukaan kauhuskenaariossa Suomen maankäyttösektorista tulee lisähakkuiden myötä 30–40 miljoonan tonnin päästölähde. (Yle 30.6.)

Ollikaisen mukaan kustannukset voisivat nousta kymmenen vuoden aikana pahimmillaan 4,5 miljardiin euroon, koska päästöjä pitäisi vähentää esimerkiksi maataloudesta ja liikenteestä tai ostaa päästöoikeuksia. Päästövähennysten hinnaksi Ollikainen arvioi 150 euroa tonnilta. Laskelmien taustalla on vuonna 2021 voimaan tuleva lulucf-asetus.

Lulucf-laskelmista puhuttaessa pitäisi muistaa mainita, että laskelmat perustuvat poliittisiin päätöksiin eivätkä biologiaan.

Laskemissa metsien todellisesta hiilinielusta voidaan laskea hyödyksi alle kymmenen prosenttia. Laskelmassa ei myöskään huomioida puurakennuksiin ja puutuotteisiin sitoutunutta hiiltä, jolla korvataan öljypohjaisia tuotteita.

Hiljattain uudelleen YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n pääsihteeriksi valittu Petteri Taalas on useaan kertaan puolustanut suomalaisten metsien käyttöä. Hänen mielestään ilmasto hyötyy metsien nykyisestä käytöstä. Hän on muistuttanut, että jos Suomi ei tuottaisi puutuotteita maailmalle, ne tuotettaisiin maissa, joissa metsiä ei hoideta kestävästi.

Taalaksen mukaan Suomi on edennyt ilmastonmuutoksen torjunnassa hyvin kasvattamalla muun muassa bioenergian osuutta. Paras keino ilmastonmuutoksen estämiseksi on hänen mielestään vähentää fossiilista energiaa ja metsittää maailman mittakaavassa.

Muuttuvatko Suomen metsät päästölähteiksi, jos hakkuut kasvavat suunniteltuun 80 miljoonaan kuutioon vuodessa? EU:n laskelmissa näin voi käydä, mutta todellisuudessa ei.

Suomen metsät kasvavat nyt 107 miljoonaa kuutiota vuodessa. Koska kuutio puuta sitoo noin tonnin hiilidioksidia, metsien hiilivarasto kasvaisi 27 miljoonaa tonnia vuodessa, vaikka hiilinielu väliaikaisesti pienentyisikin.

Nyt hiilidioksiditonnin hinta on päästökaupassa noin 26 euroa tonnilta. Tällä hinnalla Suomen metsät sitoisivat hiiltä yli 700 miljoonan euron arvosta vuodessa, vaikka metsiä hakattaisiin 80 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Ilmastokeskustelussa pitäisi muistaa, etteivät Suomen metsät ole ongelma, vaan osa ratkaisua.

Metsien hiilivarasto kasvaisi 27 miljoonaa tonnia vuodessa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Selvitys: Hiilinieluja kauppaamalla on vaikea saada päästöjä alas – "Hakkuut siirtyvät naapuritontille"

Sopimus tuottajien ja ilmaston piikkiin

Ilmastonmuutos vaikuttaa Venäjän metsätalouteen