Pääkirjoitus

Nuorten oireilusta vastuu on aikuisilla

Opiskeluikäisten nuorten jaksamis- ja mielenterveysongelmat ovat viime vuosina nousseet vakavaksi huolenaiheeksi. Kasvava oireilu pahoinvoinnista näyttäisi alkavan yläkouluikäisistä ja jatkuvan nuoreen aikuisuuteen.

Muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on 2010-luvulla seurannut muutoksia nuorten hyvinvoinnissa. THL kiinnittää huomiota ongelmien kasaantumiseen – koulutuksesta tai työelämästä putoaminen johtaa helposti muihin ongelmiin, kuten sosiaalisten suhteiden katoamiseen, talousvaikeuksiin, osattomuuden tunteeseen, mielenterveysongelmiin ja lopulta syrjäytymiseen yhteiskunnasta.

Syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tarkkaa määrää on THL:n mukaan vaikea sanoa. Eri tahojen arviot ovat viime vuosina vaihdelleet 14 000:n ja 100 000:n välillä.

Joka tapauksessa ongelma on yhteiskunnallisesti valtava ja inhimillisesti sietämätön.

Mistä nuorten kasvava oireilu johtuu? Monilla mittareilla Suomen nykyinen nuoriso on historian parasta ja kärkeä kansainvälisestikin. Se on käynyt – suuresti liioittelematta – maailman parasta koulua sekä kasvanut toimivimman demokratian, parhaan tasa-arvon ja sananvapauden ilmapiirissä.

Lapset eivät synny ahdistuneina. Lapsen tai nuoren hyvinvointi rakentuu terveyden lisäksi sille, että voi kokea onnistumisia sekä hyväksyntää ympäröiviltä ihmisiltä. Myös tiedossa olevien rajojen katsotaan luovan turvallisuutta. Kenties tärkeintä nuorelle on kuitenkin kiinnostus ja luottamus tulevaan, siihen että elämä kantaa.

Nuorten oireilussa on merkkejä siitä, että jotkin näistä hyvinvoinnin perustoista horjuvat. Se pakottaa aikuisia – erityisesti politiikan, median, järjestöjen ja tiedeyhteisön vaikuttajia – kysymään, mikä nuorten hyvinvointia horjuttaa.

Jokaisella ajalla ja nuorisolla on omat uhkakuvansa. Viime vuosina uhkakuvaa on maalailtu muun muassa työn muutoksella – sillä että tekoäly ja robotisaatio vievät työpaikat, että elämä muuttuu jatkuvaksi opiskeluksi eikä nykykoulutus anna tulevassa työelämässä vaadittavaa osaamista.

Näkymä on pelottava, mutta ilmeisen rankasti liioiteltu. Eikö työ ole muuttunut aina? Eikö työssä pärjääminen ole aina vaatinut uuden tiedon ja taitojen omaksumista?

Töiden katoamisen rinnalla puhutaan huomattavasti perustellummin Suomea uhkaavasta työvoimapulasta. Väestökehitys ja -rakenne huomioiden tuleva työelämä tarvitsee kipeästi jokaisen nuoren. Miksi tämä jää keskustelussa taka-alalle?

Eniten tällä hetkellä näkyvyyttä saavat uhkakuvat liittyvät ympäristön- ja ilmastonmuutokseen. Muutos on todellista, mutta siitä käytävää keskustelua on syytä pohtia kriittisesti – erityisesti nuorten ja heidän tulevaisuutensa kannalta.

Ajalle tyypillisesti ilmasto- ja ympäristökeskustelu on kärjistynyttä. Kun uhkakuvien maalaaminen ja paisuttelu ovat hyvää polttoainetta niin poliitikoille kuin mediallekin, keskustelussa vallitsee syyllistävä ja suorastaan päälle kaatuvan maailmanlopun tunnelma.

Ei ihme, jos luottamus tulevaisuuteen horjuu. Uutiset kertovat ilmastoahdistuksesta ja sen herkimmille – usein juuri lapsille ja nuorille – aiheuttamista pahoinvoinnin oireista.

Reilu viikko sitten tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) varoitti Maaseudun Tulevaisuuden (MT 8.7.) haastattelussa päättäjiä lietsomasta nuoriin ilmastoahdistusta.

Saarikon mukaan päättäjien pitäisi luoda nuorille toivon näköaloja. Sama tehtävä kuuluisi muullekin aikuisväestölle.

Suomen nuorilla on monta syytä olla toiveikas – myös ilmaston ja ympäristön suhteen. He edustavat sitä osaamista, jolla tulevaisuudessakin ratkotaan maailman vaikeita ongelmia.

Uhkakuvat ovat hyvää polttoainetta niin poliitikoille kuin mediallekin.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uusvanhat toimet tekevät ilmastoviisaaksi – "Kun alkaa pohtia kasvinviljelytilan ilmastotoimia, kannattaa aloittaa maaperästä"

Aarre: Mustaherukkaa on käytetty rohtona jo 1600-luvulla – voit popsia siitä sekä lehdet että marjat

Huolestuttava havainto: Nuorten tupakkatuotteiden ja alkoholin käyttö ei enää vähene