Pääkirjoitus

Ilmastokeskustelu on suomalaistuottajan etu

Lihan- ja kasvissyönnin välinen vastakkainasettelu on ollut perinteinen tapa käydä ilmastokeskustelua. Se ei ole kuitenkaan ainoa. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) nostikin rohkeasti viime viikolla Porin SuomiAreenassa esille uusia kulmia keskusteluun. Vaikka Leppä sai vastaansa myös rankkaa arvostelua, ministerin esittämä näkemys mahdollisimman laajasti ymmärretystä ruuantuotannon ympäristöjalanjäljestä on perusteltu.

Lepän mielestä eläintuotannosta kokonaan luopuminen yksipuolistaisi viljelyä ja johtaisi monokulttuuriin, mikä pitkällä aikavälillä muuttaisi pellot päästölähteiksi hiilen sitomisen sijaan. Ministerin mielestä ilmastomuutosta vastaan taisteltaessa pitäisi samalla huomioida veden riittävyys, ruuan turvallisuus ja huoltovarmuus tuotannon eettisyyden ohella.

Varovaista tukea Leppä saa Luonnonvarakeskuksen tutkijoilta Kirsi Järvenrannalta ja Hannele Pulkkiselta (MT 22.7). Heidän mukaansa tuotannon muuttaminen pelkästään yksivuotisten kasvien viljelyyn vähentäisi luonnon monimuotoisuutta ja lisäisi hiilen vapautumista. Erityisesti hiiltä vapautuisi pitkään nurmiviljelyssä olleiden peltojen muokkaamisessa.

Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että kasvistuotannon ilmastovaikutukset ovat myös Suomessa eläinperäisiä tuotteita pienemmät. Tästä huolimatta he painottavat kokonaisuuden huomioimista ilmastokeskustelussa. Ruuan vastuullisuus ja sosiaaliset vaikutukset pitäisi heidän mukaansa ottaa tarkastelussa myös huomioon. Tuontiruuan osalta kaikkia vaikutuksia ei heidän mukaansa edes tunneta.

Yhä useampi kuluttaja on samaa mieltä. Ruuantuotannon ympäristövaikutuksia seurataan yhä tarkemmin ja muun muassa Etelä-Amerikan maiden lihantuotanto on syystäkin joutunut kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Jos lihantuotantoa lisätään kaatamalla sademetsiä, käyttämällä hormoneja tai antibiootteja, kyseessä on aivan eri asia kuin hiiltä sitovalla nurmella tuotettu suomalainen naudanliha. Samalla kannattaa miettiä soijan tai vaikkapa maissin käyttöä rehuna. Ne kelpaavat myös ihmisten ravinnoksi toisin kuin pohjoismainen nurmi.

Edelleen peltojen kykyä sitoa hiiltä tunnetaan liian huonosti. Samoin kaikkia keinoja lihantuotannon päästöjen vähentämiseksi ei ole selvitetty tarpeeksi. Ilahduttavaa onkin Luonnonvarakeskuksen uusin tutkimus, jonka mukaan suomalaisen naudanlihatuotannon kasvihuonepäästöjä voitaisiin pudottaa jopa 25 prosenttia (MT 22.7).

Päästöjä voidaan leikata muun muassa teurastamalla sonnit nykyistä aiemmin, käyttämällä lypsyrotuja ja ottamalla nurmirehusta vielä enemmän hyötyjä käyttöön.

Tuottajien kannattaakin ottaa ympäristöargumentit vakavasti ja hyödyntää niitä. Vaikka tulevaisuudessa kuluttajat suosisivat ympäristöargumentein nykyistä enemmän kasvisruokia, myös eettiselle ja ympäristöystävälliselle lihalle on varmasti kysyntää. Kuluttajalle on vain tehtävä selväksi kotimaisen lihan ja kasvistuotannon ympäristöedut tuontiruokaan verrattuna.

Katseet kohdistuvat tuottajien ohella taas kerran sekä teollisuuteen että kauppaan. Koska ympäristö- ja ilmastoargumentit vain vahvistuvat ilmastonmuutoksen edetessä, kauppaketjujen ja elintarvikeyritysten on kyettävä tuotteistamaan kotimainen ruoka niin, että kuluttajat tietävät, mitä ostaessaan saavat.

Samalla tuottajien on saatava nykyistä parempi korvaus sille työlle, jota he ilmastonmuutoksen torjunnassa tekevät. Samalla tuontiruokaa ei saa päästää ilmastokeskustelussa liian vähällä. Harvasta asiasta kannattaa maksaa niin paljon kuin tästä.

Kaupan ja elintarvikeyritysten on kyettävä tuotteistamaan kotimainen ruoka niin, että kuluttajat tietävät, mitä ostaessaan saavat.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Yksi oli joukosta poissa

Lukijalta: Jos haluat pelastaa maapallon, syö suomalaista lihaa

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ollaan valmiita kierrättämään– puolet suomalaisista ei halua vähentää lihansyöntiä