Pääkirjoitus

Ajelehtiminen käy keskustalle kalliiksi

Keskusta on käytännössä ollut ilman poliittisesti vastuullista johtoa kevään eduskuntavaaleista asti. Puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä totesi ryhdikkäästi historiallisen heikon vaalituloksen jälkeen jättäytyvänsä sivuun puolueen johdosta.

Keskusta ei kuitenkaan pystynyt reagoimaan tilanteeseen riittävän nopeasti. Ylimääräisen puoluekokouksen rivakkaan järjestämiseen ei puoluetoimistolla ollut rahkeita. Myös vaalivoittaja Antti Rinteen (sd.) hallitustarjous yllätti keskustan. Rinteen hillopurkki pursusi siihen malliin, että rökäletappion kärsinyt keskusta päätti tarttua tarjoukseen.

Vaikka hallitusohjelma oli keskustalle huomattavan hyvä, se ei tunnu puolueen kenttäväelle millään maistuvan. Neuvottelut käytiin vahvasti vaalitappion viittaa kantaneen Sipilän johdolla.

Väärin onnistuttu, tuntuu moni miettivän.

Kesän kannatusmittausten vajoaminen vielä vaalitulostakin alemmas vain osoittaa sen, että keskustan omissa riveissä olisi haluttu oman puolueen lähtevän oppositioon. Uudeksi päävastustajaksi maakunnissa noussut perussuomalaiset olisi monen keskustalaisen mielestä pitänyt saatella vastuuseen sanoistaan hallitukseen asti.

Kun keskustan puheenjohtaja oman tahtonsa mukaisesti osoitti vastuunkantoaan jäämällä pois uudesta hallituksesta, keskustalla ei ole myöskään julkisuudessa ykköshenkilöä määrittelemään puolueen tahtoa ja profiilia. Näin on ollut nyt jo monen kuukauden ajan. Se kiinnostus, joka puolueeseen syntyi Sipilän jäädessä syrjään, on kesän aikana hiipunut puheenjohtajakisan alkulämmittelyksi.

Myös puheenjohtajakilpa on puolueelle hankala, sillä Sipilän perinnöstä kisaavat tällä hetkellä vahvimmin kaksi saman hallituksen jäsentä, puolustusministeri Antti Kaikkonen Uudeltamaalta ja elinkeinoministeri Katri Kulmuni Lapista. Puoluetoimisto toivoo kädet ristissä mahdollisimman korrektia kamppailua. Samalla vaarana on, että siitä tulee laimea ja väritön.

Vakavasti johtajakisaan lähtöä harkitsee myös hämäläinen ensimmäisen kauden kansanedustaja Hilkka Kemppi.

Keskustan kolmesta K:sta Kaikkonen on kokenein, Kulmuni alueellisin ja Kemppi yllättävin. Keskustan nuorisojärjestössä meritoitunut Kemppi ennättikin jo alkulämmittelyssä leimata sekä Kaikkosen että Kulmunin Sipilän linjan tukijoiksi. Muotoilu on kiinnostava, koska edellisen pääministerin aikana moni asia onnistui.

Samalla se heijastaa selvästi sitä varauksellisuutta, jota Sipilän ja erityisesti hänen tuellaan hallituksessa liikenneministerinä toimineen Anne Bernerin toimintaan puolueessa kohdistuu.

On myös syytä muistaa, että keskustan eduskuntaryhmää viime kaudella johtanut Kaikkonen veti erityisesti Sipilän ja työmarkkinajärjestöjen välisissä kiistoissa omaa sovittelevampaa linjaansa.

Kaikkosen rasitteena osa keskustalaisista näkee hänen takavuosien sotkunsa puolueen murheenkryynin Nuorisosäätiön hallinnossa. Osa taas katsoo näihin jo sovitettuihin asioihin palaamisen tyylittömäksi.

Kulmunin etuna Kaikkoseen nähden on puolustusministeriä painavampi elinkeinoministerin salkku, jolla pystyy tekemään keskustalle tärkeää aluepolitiikkaa. Myös sukupuoli ja ikä saattavat painaa monen puoluekokousedustajan mielissä äänen Kulmunille. Ongelmana on kuitenkin kokemattomuus ja tulosten puute.

Kun perinteikäs kansanliike kokoontuu syyskuussa Kouvolaan valitsemaan uutta johtajaa, pelissä on huomattavan paljon. Valinnan pitäisi olla jännittävä, uuden keskustapomon pitäisi puhua ymmärrettävästi kannattajakunnalle merkittävistä asioista ja puhutella samalla kiinnostavasti uusia kannattajia.

Keskustan kannattajakunta toivoo sydämestään, että näin käy ja ajelehtiminen loppuu.

Varmaa se ei ole.

Keskustan kolmesta K:sta Kaikkonen on kokenein, Kulmuni alueellisin ja Kemppi yllättävin.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Hallituksen työhön on saatava ryhtiä

Tuore pääministeri Sanna Marin: Olemme luvanneet suomalaisille muutosta, ja nyt meidän pitää lunastaa se lupaus

Uutistausta: Punamulta yrittää uutta alkua tuorein kasvoin – Rinteen ja Sipilän varjo lankeaa hallituksen ylle