Pääkirjoitus

Brasilian lihaan ei saa samaistua

Samaan aikaan, kun kritiikki Brasilian lihantuotantoa vastaan on kiihtynyt, myös maan elintarvikevienti on noussut huimasti. Viime vuonna Brasilia vei muun muassa naudanlihaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Siitä on tullut 1, 6 miljardin kilon viennillä maailman suurin naudanlihan kauppias (MT 25.1). Brasilia on viimeisen 20 vuoden aikana kaksinkertaistanut lihantuotantonsa.

Ei ole siis millään tavalla yhdentekevää, miten Brasilia lihansa tuottaa. Niin suuria sen tuotantomäärät ovat. Ei ole myöskään millään tavalla yhdentekevää, minkälaisen vapaakauppasopimuksen Euroopan unioni Brasilian, Argentiinan, Uruguayn ja Paraguayn kanssa tekee.

EU-komission neuvottelemaa Mercosur-sopimusta kannattaakin pitää tiukasti silmällä. Eläinten kohtelu, salmonellatapaukset ja monet lihaskandaalit ovat saaneet viime vuosina rinnalleen ilmastokysymykset, joihin Brasilian on ollut vaikea vastata. Ongelmallisinta on, että maan nykyhallintoa epäkohdat eivät tunnu haittaavan.

Presidentti Jair Bolsonairo on ollut hyvin nihkeä myöntämään lihantuotannon aiheuttamien metsähakkuiden ilmastolle aiheuttamia ongelmia. Näköpiirissä ei ole myöskään, että Brasilia ryhtyisi hiilinielujen takia välttämättömiä sademetsiään suojelemaan. Talousvaikeuksien kanssa kipuileva Brasilia kaipaa vientituloja ja on niitä valmis hankkimaan lihaa myymällä.

On erittäin kyseenalaista, kannattaako ilmastokysymyksissä edistyksellisen EU:n ryhtyä tämän toiminnan mahdollistajaksi. Komission neuvottelema sopimus on tulossa seuraavan kahden vuoden aikana EU-parlamentin käsittelyyn. Suuri epäluulo Mercosur-sopimusta kohtaan onkin jo syntymässä.

Esimerkiksi suomalaismeppien enemmistö suhtautuu suurella varauksella Mercosur-maiden kykyyn turvata ilmastotavoitteet, eläinten hyvinvointi ja ruuan jäljitettävyys (MT 29.7). Lehtemme tavoittamista euroedustajista vain Petri Sarvamaa (kok.) oli toista mieltä. Hänen mukaansa kauppasopimus kaikkine haasteineenkin palvelee myös eurooppalaisia tuottajia.

EU:n maatalousvaliokunnassa huoli halvan eteläamerikkalaisen lihan pääsystä EU-markkinoille on käsin kosketeltava. Erityisen hankala asia on ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

Erityisesti ruuantuotannon elinkaarivaikutuksiin erikoistunut ruotsalaistutkija Sverker Molander kehottaa suhtautumaan Brasilian lihantuotantoon kokonaisuutena. Kaikki liha ei tule uhanalaisilta Amazonasin sademetsätuhoalueilta, mutta suuri osa tulee. Maan lihan vienti lisää Chalmersin yliopiston tutkijan mukaan Brasilian päästöjä Eurooppaan verrattuna moninkertaisiksi (MT 31.7), koska Brasilian omaa kulutusta varten on kaadettava metsiä laidunmaan saamiseksi.

Myös suomalaisen ja vastuullisen eurooppalaisen lihantuotannon näkökulmasta ei ole lainkaan samantekevää, mihin kategoriaan omat lihatuotteet sijoitetaan. Muun muassa kotimaisen S-ryhmän hiilijalanjälkeä mittaava laskuri ei ota lihan alkuperää lainkaan huomioon. Kritiikki laskuria kohtaan on perusteltua siitäkin huolimatta, että S-ryhmän tarkoitus on ollut hyvä.

Pelkän arvostelun sijasta osuuskauppaväkeä kannattaakin innostaa parempiin suorituksiin. Helppoa kattavan laskurin tekeminen ei ole, mutta S-ryhmä tai joku sen kilpailija muista toimijoista puhumattakaan voi siihen pystyä.

Olennaista on edelleen pitää huolta siitä, että kotimainen lihantuotanto on eettistä ja puhdasta. Myös veden riittävyys ja kilpailukykyisyys ilmastoargumenteissa ovat oman tuotantomme vahvuuksia. Niistä on pidettävä kiinni ja niitä on pidettävä esillä.

Brasilialaiseen lihaan omaa tuotantoamme ei saa samaistaa.

Ei ole millään tavalla yhdentekevää, miten Brasilia lihansa tuottaa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Uusvanhat toimet tekevät ilmastoviisaaksi – "Kun alkaa pohtia kasvinviljelytilan ilmastotoimia, kannattaa aloittaa maaperästä"

Miljardi tonnia hiiltä vastaa 200 miljoonan auton hiilidioksidipäästöjä – Afrikasta löytyi alue, joka saastuttaa niin paljon

Yhdysvaltalaistutkimus: Ilmastoskeptikot saavat mediassa huomiota tutkijoita enemmän