Pääkirjoitus

Vouhottajia ei kaivata ilmastokeskusteluun

Maaseudulla asuvat ja yrittäjät suhtautuvat kriittisimmin ilmastokeskusteluun. Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemän tutkimuksen mukaan puolet suomalaisista pitää ilmastokeskustelua tarpeellisena, jotta meneillään oleva ilmaston lämpeneminen pysähtyisi. Kaksi viidestä kuitenkin pitää keskustelua tarpeettomana vouhotuksena. Maaseudulla asuvista vain kolmannes pitää keskustelua tarpeellisena.

Kunnallisalan tutkimus luo hyvin kaksinapaisen tuloksen. Tulos on seurausta myös kysymyksenasettelusta. Tarjolla oli vain kaksi vaihtoehtoa, joista noin tuhat suomalaista valitsi kantansa. Joko keskustelua pidettiin tarpeellisena herättelynä pikaisiin tekoihin tai tarpeettomana vouhotuksena ja hysteriana ilman realismia.

Sitä saa, mitä kysyy.

Suuri osa suomalaisista näkee varmasti näiden kahden ääripään välillä myös eriasteisia harmaan sävyjä. Kysely itsessään on omiaan aiheuttamaan lisää vouhotusta. Tätä ei ilmastokeskusteluun nyt kaivata, sen verran vakava ja kaikkia koskeva asia on.

Kyselyn tulos kuitenkin tuottaa myös kiinnostavia havaintoja meneillään olevasta ilmastodebatista.

Kriittisimmin ilmastokeskusteluun suhtautuvat yrittäjät. Myös SAK:n jäsenet ja maaseudulla asuvien enemmistö piti ilmastokeskustelua yliampuvana. Kaupungeissa asuvista, korkeasti koulutetuista ja opiskelijoista sen sijaan yli 60 prosenttia piti ilmastokeskustelua hyvin perusteltuna.

Maaseudun asukkaille on tarjolla siis jälleen syyllisen asema. Ennen kuin tähän leimaamiseen lähtee, kannattaa kuitenkin uhrata muutama ajatus suomalaisen ympäristökeskustelun luonteelle.

Vaikka ongelmana ovat maailmanlaajuinen väestönkasvu, fossiilisen energian käyttö, metropolien rakentamisen päästöt ja länsimaiset kulutustottumukset, syyllisiä kotimaisessa keskustelussa on usein haettu maaseudulta. Vaikka suomalainen metsänhoito on maailman kärkeä, maatalous eettistä ja maassa on vesivaroja yllin kyllin, suomalaisia metsänomistajia ja lihantuottajia on syyllistetty kohtuuttomasti samalla kun lentämiseen, risteilymatkailuun, kulutukseen ja kaupunkien infrastruktuurin rakentamiseen ei ole samalla mitalla kajottu.

Liian usein unohtuu, että maanomistajat sitovat hiiltä, jota kaikki päästävät. Kunnon tunnustus tälle työlle olisi paikallaan.

Syntyneessä sosiaalisen median keskustelussa nousikin esille tulkintoja, joissa tämä epäsuhta havaittiin. Kun koko ilmastokeskusteluun suhtaudutaan mustavalkoisesti ja kaksinapaisesti, siitä myös helposti keskustellaan samalla tavalla. Ymmärrys eri elämänpiireistä on Suomessakin ohutta. Kaupunkilaisten ja maaseudulla asuvien kulutustottumukset ja monet muut arkipäivän valinnat eroavat jo nyt suuresti toisistaan. Rakentava dialogi kaipaa halua ja kykyä ymmärtää asioita ja niiden mittasuhteita.

Muun muassa Venäjän tämänhetkiset metsäpalot aiheuttavat niin suuren hiilipäästön, hiilivaraston vähenemisen ja ekologisen katastrofin, että sen vertaaminen Suomen hakkuumääriin ja biodiversiteettiin tuntuu olevan mahdotonta.

Silti Suomessa ei voida mennä sen taakse, ettei globaalille kehitykselle voi tehdä mitään. Suomen on tehtävä kaikkensa vastuullisen metsänhoidon edistämiseksi Euroopan Unionissa. Myös EU:n on tehtävä kaikkensa painostaakseen muuta maailmaa vastuulliseen politiikkaan niin maa-, metsä- kuin muussakin taloudessa.

Ympäristökeskustelu kaipaa realismia, faktoja ja ratkaisuja. Argumenttien on oltava sellaisia, että ne koetaan oikeudenmukaisiksi. Muuten vouhotuksen vaara on ilmeinen.

Pahinta vouhotusta on kuitenkin väittää, että ilmastonmuutos ei tarvitse merkittäviä toimia jokaiselta, niin kaupunkilaisilta kuin maallakin asuvilta.

Vouhotusta on myös ilmastonmuutoksen vähättely. Toimia tarvitaan kaikilta.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Yrittäjät ovat valmiita maksamaan päästöistä enemmän veroja – ehtona yrittämisen ja työn verotuksen keventäminen

Suomi on maalainen

Tulevaisuus ei näy peruutuspeilistä