Pääkirjoitus

Kauppasota myllää maatalousmarkkinaa

Kauppasota Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä sai lisää kierroksia maanantaina, kun Kiina ilmoitti lopettavansa maataloustuotteiden ostot Yhdysvalloista. Päätös oli seurausta Yhdysvaltojen asettamista uusista tulleista kiinalaistuotteille. Yhdysvallat puolestaan vastasi syyttämällä Kiinaa virallisesti valuutan arvon keinotekoisesta alentamisesta.

Suurvaltojen nokittelu on seurannut kuviota, jossa vuoron perään neuvotellaan sovusta ja taas uhitellaan uusilla tulleilla. Kauppasota on saavuttanut mittasuhteet, jossa perääntyminen on vaikeaa kummallekin osapuolelle.

Yhdysvaltojen presidentille Donald Trumpille Kiinan haastaminen on ideologinen tavoite, josta hän puhui jo kauan ennen presidenttihaaveitaan. Uhittelu Kiinalle voi myös avittaa Trumpin valintaa toiselle presidenttikaudelle ensi vuoden vaaleissa. Varsinkin, jos Yhdysvaltojen talouden huippusuhdanne alkaa hiipua. Kiinaa itsevaltaisin ottein johtavalle Xi Jinpingille kyse on yhtä lailla nousevan suurvallan arvovallasta.

Kahden maailman suurimman talouden kauppasota varjostaa jo valmiiksi haurasta maailmantalouden kehitystä. Toisaalta mitään dramaattista käännettä ei vielä ole tapahtunut ja pörssitkin ovat toipuneet hetkellisistä notkahduksista.

Maataloustuotemarkkinoilla Kiinan päätöksellä on isot seurannaisvaikutukset. Yhdysvaltalainen soija tulvii Euroopan ja muun maailman markkinoille ja Kiina haalii korvaavaa tuontia Etelä-Amerikasta.

Ensimmäisenä päätöksestä kärsivät amerikkalaisviljelijät, jotka ovat olleet Trumpin uskollisinta äänestäjäkuntaa. Välillisesti kärsijöiksi voivat joutua myös suomalaiset tuottajat, kun muun Euroopan soijavetoinen tuotanto painaa lihan hintoja alas koko EU:ssa.

Toisaalta Kiina tarvitsee edelleen hurjan määrän valkuaista. Ensimmäisenä sitä on tarjoamassa Brasilia, jonka kasvava tuotanto taas kiihdyttää Amazonin metsäkatoa. Oman lisänsä markkinoiden sekamelskaan tuovat Kiinassa riehuva sikarutto sekä Britannian todennäköinen ajautuminen ulos EU:sta ilman sopimusta.

Lyhyellä aikavälillä edessä voi olla isoja hintavaihteluita sekä ylös- että alaspäin. Pitemmällä aikavälillä kaupan esteet hidastavat talouskasvua, vähentävät kysyntää ja vievät pohjaa investoinneilta.

Euroopan unioni on kauppasotien maailmassa ottanut vapaakaupan puolustajan roolin. Viimeinen osoitus tästä oli kauppasopimuksen solmiminen Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa. Kiinan ja Yhdysvaltojen nokittelu voi myös helpottaa eurooppalaisten viejien asemaa Kiinan valtavilla markkinoilla.

EU:n ei pidä kauppapolitiikassa kuitenkaan sortua sinisilmäisyyteen. Unionin tehtävänä on puolustaa eurooppalaisten yritysten, kuluttajien ja maataloustuottajien etuja. Tämä on syytä pitää mielessä, ennen kuin Mercosur-sopimus lopullisesti hyväksytään EU-parlamentissa ja jäsenmaissa.

Erityinen huoli liittyy Etelä-Amerikan elintarvikeketjun heikkoon jäljitettävyyteen ja lihantuotannon hiilijalanjälkeen. Kansalaisilla on oikeus odottaa, että myös ulkomailta tuoduilta elintarvikkeilta vaaditaan samoja sääntöjä kuin kotimaassa tuotetuilta. Siinä on Etelä-Amerikan mailla vielä tehtävää.

Vapaakauppa on viennistä riippuvaiselle Suomelle elinehto. Esimerkiksi loppuvuonna hyväksytty EU-Japani-kauppasopimus avaa merkittävän markkinan suomalaiselle teollisuudelle ja elintarvikeviennille. Samalla suomalaisten suosimat japanilaiset autot voivat halventua.

Kauppasodassa häviävät lopulta molemmat osapuolet. Historiassa on esimerkkejä myös kauppasodan kiihtymisestä aseelliseksi sodaksi.

On syytä toivoa, että järki voittaa Yhdysvaltojen ja Kiinan pullistelussa.

EU:n ei pidä kauppapolitiikassa sortua sinisilmäisyyteen
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sikarutto on vakava uhka

Kauppasota syventää soijanviljelijän ahdinkoa USA:ssa

Grönlanti: "Emme ole myytävänä"