Pääkirjoitus

Kansainvälinen huomio Suomeen

Suomi on tällä viikolla keskeisesti mukana suurvaltapolitiikassa. Helsingissä vierailevat sekä Iranin ulkoministeri Mohammed Javad Zarif että Venäjän presidentti Vladimir Putin. Vaikka Suomella itsellään ei ole ongelmia kummankaan maan kanssa, monella muulla on. Suomelle tarjotaan taas vahvaa välittäjän roolia.

Erityisen merkittäväksi valtiovierailujen ansiosta nousee presidentti Sauli Niinistön rooli. Niinistö tapaa Putinin tänä vuonna jo toista kertaa. Putinin kesäiset Suomen vierailut alkavat olla jo perinne.

Vaikka Kultaranta on vaihtunut nyt Presidentinlinnaan, Niinistön ja Putinin kanssakäymisessä on sellaista luontevuutta, johon harvalla lännen johtajalla on tuntumaa.

Niinistö on korostanut mahdollisuuttaan keskustella Putinin kanssa kaikista aiheista. On jopa mahdollista, että Putin kokee samoin. Tätä on syytä pitää arvossa. Vaikka keskustelu on usein hidas tapa ratkoa ongelmia, se on usein paras.

Suomen näkökulmasta turvallisuuspoliittinen tilanne Itämerellä on ollut vakaampi kuin useina aiempina vuosina. Venäjän ja länsiliittoutuman väliset konfliktit ovat jääneet nyt vähiin. Aluerajoja on kunnioitettu sekä lento- että laivaliikenteessä.

Huolenaiheet eivät varmasti kuitenkaan lopu. Muun muassa Venäjän hanke rakentaa helikopterikenttiä Suursaareen on Suomen kannalta hankala. Lentomatka sieltä Kotkaan on vain 40 kilometriä, ja Helsinkiinkin kopterit yltävät parissa kymmenessä minuutissa.

Suomea vastaan Venäjä tuskin kopterikenttiään rakentaa. Sen sijaan Itämeren alueen strategista asemaansa Venäjä pystyy tällä hankkeellaan olennaisesti vahvistamaan. Luonnollisesti tämä vaikuttaa myös Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan.

Niinistöllä on mahdollisuus saada uutta tietoa Venäjän äskeisestä säteilypiikin aiheuttaneesta asekokeesta ja maan viimeaikaisesta sisäpoliittisesta kuohunnasta. Oppositiopoliitikkojen pidätykset, talouden ongelmat ja jopa Venäjän hallitsemattomien metsäpalojen ympäristövaikutukset saattavat nousta presidenttien agendalle.

Suomelle suora kontakti itänaapurin johtoon on äärimmäisen arvokas asia. Niinistölle avautuu mahdollisuus välittää myös lännen ja Venäjän välisissä ongelmissa. Tehtävää tällä saralla valitettavasti riittää. Niin tulehtunut tilanne muun muassa Turkissa, Syyriassa ja Lähi-idässä on.

Yksi esimerkki tästä on Iranin ja lännen välinen konflikti Persianlahdella. Britannia ennätti jo pyytää eurooppalaista tukea, kun Iran otti haltuunsa englantilaisen tankkerin Hormuzin salmessa. Britannia oli asiassa yhteydessä myös EU-puheenjohtajamaa Suomeen.

Yhdysvaltain otettua asiassa painavamman roolin eurooppalaisen yhteenliittymän tarve on siirtynyt taka-alalle. Ongelma kuitenkin itsessään on edelleen tulenarka.

Iranin ulkoministerin vierailu puolueettomaan Suomeen mahdollistaa ratkaisun etsimisen Persianlahden tulehtuneeseen tilanteeseen. Pelkästään diplomaattisten neuvottelujen edistäminen olisi askel oikeaan suuntaan.

Myös Iranin ulkoministerin ja Putinin vierailujen ajallinen yhteys antaa mahdollisuuksia Suomen ulkopoliittiselle johdolle muodostaa asiasta nykyistä parempi kokonaiskuva. Parhaassa tapauksessa lännen ja Venäjän sekä Iranin neuvotteluyhteyttä voidaan vahvistaa.

On huomionarvoista, että Iranin ulkoministeri tapaa Suomen ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) lisäksi Niinistön. Kun hallitus etsii parhaillaan omaa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaansa, presidentin läsnäolo tilanteessa on huomattavan vahva. Tämä heijastaa varmasti asetelmaa koko hallituksen taipaleen ajan.

Presidentti Niinistö ottaa taas ulkopoliittista johtajuutta suhteessa hallitukseen.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

UPM:n vaneri matkaa Venäjältä maailmalle – suuntana muun muassa Aasia

Ukrainan presidentti puolustaa Venäjän vastaisia pakotteita – "Menetämme kansalaisiamme"

Venäläisten suhtautuminen Suomeen pysynyt myönteisenä – erityisen positiivisesti ajattelevat pietarilaiset