Pääkirjoitus

Soijaton Suomi on kuluttajien varassa

Erityisesti Kiinan lihankulutuksen kasvu on lisännyt soijan kysyntää. Kysyntään on vastattu lisäämällä soijan viljelyä muun muassa Brasiliassa. Koska peltopinta-ala on rajallinen, uutta viljelysmaata raivataan kiihtyvällä vauhdilla sademetsistä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) tavoitteena on, että soijan käyttö rehuna loppuu Suomessa vuoteen 2025 mennessä. Lepän mukaan sertifioimaton ja metsäkatoa aiheuttava brasilialainen tuontisoija ei kestä vastuullisuuskriteerejämme eikä hiilineutraalisuustavoitteitamme.

Metsäkadon hillitsemisen lisäksi Lepän esityksen taustalla on valkuaisomavaraisuuden lisääminen. Omavaraisuuden lisäämiseen onkin tarvetta, koska nykyisellään Suomen valkuaisomavaraisuus on Vilja-alan yhteistyöryhmän (Vyr) ja VTT:n raportin mukaan alle 20 prosenttia. (MT 28.5.)

Leppä muistuttaa, että Suomessa ja EU:ssa on jo pitkään ollut tavoitteena valkuaisomavaraisuuden kasvattaminen. Tässä ei ole kuitenkaan kovin hyvin onnistuttu.

Suomessa soijan käyttö rehuna on kuitenkin vähentynyt erityisesti nautojen ruokinnassa. Suuret suomalaiset lihatalot ja meijerit ovat luopuneet kokonaan soijan käytöstä nautojen kasvatuksessa. Soija on korvattu rypsirouheella. Öljykasvien lisäksi soijaa voidaan korvata muun muassa herneellä ja härkäpavulla.

Soijan käyttö on vähentynyt myös sikojen ja siipikarjan kasvatuksessa. Atria on sitoutunut siihen, että sen tuottama sianliha on täysin soijatonta vuoteen 2020 mennessä ja broilerit vuoteen 2022 mennessä. HK Scan vaatii soijalta vastuullisuussertifikaattia.

Vaikka Lepän esittämä tavoite on täysin realistinen, se ei ole ongelmaton.

Tullin tilastojohtaja Olli-Pekka Penttilä ei usko, että Suomi saataisiin soijattomaksi ainakaan kansallisella lainsäädännöllä, koska Suomen pitää noudattaa EU:n yhteisiä linjauksia. Penttilän mukaan ei ole todennäköistä, että EU kieltäisi soijan tuonnin. EU:ta sitovat myös maailman kauppajärjestön WTO:n säännöt.

Soijaa jalostavan Nordic Soyan toimitusjohtajan Veli-Matti Reunasalon mukaan kotimaisen valkuaisomavaraisuuden nostaminen on järkevää, mutta hän pitää Lepän esittämää aikataulua haasteellisena. Reunasalon mukaan nykyisellä hintatasolla ja keskimääräisellä satotasolla esimerkiksi härkäpapu ei ole viljelijälle riittävän kannattava viljelykasvi. Alhaisesta tuottajahinnasta huolimatta hinta on kuitenkin liian korkea, jotta se voisi kilpailla soijarouheen kanssa rehukäytössä. (Talouselämä 28.8.)

Hankkijan toimitusjohtaja Jyrki Lepistö ei pidä Lepän asettamaa aikataulua mahdottomana. Hän kuitenkin muistuttaa realismista. Härkäpavun viljelypinta-alan pitäisi kuusinkertaistua nykyisestä, jotta tuontivalkuainen pystyttäisiin korvaamaan. Tämä edellyttäisi Lepistön mukaan esimerkiksi tukien kohdentamista merkittävästi härkäpavun viljelyyn.

Rypsin ja rapsin viljelyn ongelmana on härkäpavun tavoin viljelyn vaativuuden lisäksi alhainen tuottajahinta.

MTK Varsinais-Suomen puheenjohtajan Ari-Pekka Kirjosen mukaan viljelijät ovat tuskastuneet öljykasvien polkuhintoihin. Kirjonen epäilee, että öljykasvien viljelyinto vähenee entisestään, vaikka kotimaan sato on nykyiselläänkin vain murto-osan tarpeesta. (MT 26.8.)

Viime kädessä valkuaisen omavaraisuuden lisäämisessä kyse on rahasta. Soijan korvaaminen kotoisilla valkuaislähteillä maksaa koko ruokaketjulle soijan käyttöä enemmän. Valmiiksi ahtaalla olevien tuottajien kontolle kustannuksia ei ole mahdollista sälyttää.

HK Scanin alkutuotannon ja eläinhankinnan johtaja Ulf Jahnsson on oikeassa muistuttaessaan, että kaikki lähtee siitä, että kuluttaja on valmis maksamaan ylimääräisen kustannuksen (HS 29.8.). Ovatko kauppa ja kuluttajat tähän valmiita?

Viime kädessä valkuaisen omavaraisuuden lisäämisessä kyse on rahasta.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Keskusta haluaa Suomesta soijattoman – Tulli: Ei toteudu ainakaan kansallisella lainsäädännöllä

Maatalousministeri Jari Leppä: Hallitus vaatii reilumpaa ruokaketjun tulonjakoa

Keskusta: Suomesta soijaton vuoteen 2025 mennessä – "Brasilialainen tuontisoija ei kestä vastuullisuuskriteerejämme"