Pääkirjoitus

Kulmunin valinta ei tasoita Rinteen tietä

Keskusta valitsi lauantaina uudeksi puheenjohtajakseen torniolaisen kansanedustajan ja elinkeinoministerin Katri Kulmunin.

Tulos ei ollut suuri yllätys, mutta kamppailun kiihkeys oli loppumetreillä käsin kosketeltavaa. Kulmuni löi kilpakumppaninsa, tuusulalaisen puolustusministeri Antti Kaikkosen äänin 1 092–829. Jo pelkistä äänimääristä voi päätellä, että kisaa käytiin tosissaan loppuun saakka.

Kulmuni ei ole puoluejohdossa uusi kasvo, sillä hän on toiminut puolueen varapuheenjohtajana kolme vuotta. Lappilainen on profiloitunut perinteisen aluepolitiikan kannattajana.

Puheenjohtajakisan aikana Kulmuni tuli julkisuuteen esimerkiksi valtion työpaikkojen alueellistamista ja pienten seutukaupunkien tukemista koskevilla aloitteilla.

Aluepolitiikan painotus oli lopulta se ratkaiseva ero Kulmunin ja Kaikkosen välillä. Arvokysymyksissä molemmat ovat suhteellisen liberaaleja ja Juha Sipilään verrattuna poliittisesti vasemmalla.

Keskustan uuden puheenjohtajan tehtävä on kääntää puolueen kannatus nousuun. Paineet suunnan muuttumiselle ovat kovat, kun tuoreimmissa mielipidemittauksissa hallituspuolueen kannatus lähentelee kymmentä prosenttia.

Kulmuni itse paalutti MT:n puheenjohtajatentissä tavoitteeksi 15 prosentin kannatuksen ensi kesänä ja seuraavissa eduskuntavaaleissa yli 20 prosentin kannatuksen. Tavoite edellyttää selvää kannatuksen nousua maaseudun lisäksi myös Etelä-Suomen kaupungeissa.

Kulmunin pitää puheenjohtajana määrittää keskustan paikkaa erityisesti suhteessa perussuomalaisiin ja vihreisiin. Polarisoituneessa ilmapiirissä se ei ole helppoa. Mahdotontakaan sen ei pitäisi olla, sillä ääripäiden menestyksestä huolimatta valtaosa suomalaisista sijoittuu mielipiteiltään edelleen lähelle poliittista keskustaa.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) mukaan keskustan puheenjohtajapelin ratkeaminen selkeyttää tilannetta hallituksen sisällä. Tässä Rinne saattaa olla väärässä, sillä Kulmunilla on kovat paineet lunastaa lupauksiaan etenkin aluepolitiikan saralla.

Kun hallitusohjelma jo valmiiksi on monessa suhteessa hyvin keskustalainen, voivat Kulmunin uudet esitykset nostaa hallituskumppanien kulmakarvat pystyyn.

Eripuraa voi syntyä myös keskustan ministeriryhmän sisälle. Valtiovarainministeri Mika Lintilä on ottanut luontevasti johtajan roolin keskustan hallituspolitiikassa. Rahaministerin salkku antaa siihen myös parhaat edellytykset.

Kulmuni ei ole ainakaan vielä ilmoittanut ottavansa Lintilän tehtävää itselleen. Se voi osoittautua virheeksi, sillä juuri valtiovarainministerin tehtävä on keskeisin hallituspolitiikan johtamisessa ja Kulmunin hellimän aluepolitiikan toteutuksessa.

Kulmunin uusien avauksien lisäksi Kouvolassa kuultiin Juha Sipilän tunteikas jäähyväispuhe puolueväelle. Sipilälle ominaiseen tyyliin puhe ei ollut pelkkää tunnetta vaan sisälsi listan ohjeita uudelle puheenjohtajalle. Sipilän listalla oli huoli velkaantumisesta ja keinoja, joilla työttömiä tulisi patistella töihin.

Sipilä jättää ison jäljen Suomen poliittiseen historiaan. Hänen nopea nousunsa politiikan ulkopuolelta keskustan suvereeniksi johtajaksi ja vaalivoiton kautta pääministeriksi oli ainutlaatuinen. Myös Sipilän johtaman hallituksen saavutukset talouden suunnan kääntämisessä ovat vertaansa vailla.

Kompurointi julkisuudessa, dramaattiset uhkaukset hallituksen eroamisesta ja riitaantuminen oman eduskuntaryhmän kanssa kuluttivat kuitenkin Sipilän poliittisen pääoman loppuun. Yritysjohtamisesta tuttu tyyli toimi talouskriisin keskellä. Kun ajat paranivat, kansa halusi erilaista johtamista.

Kulmunilla on kovat paineet lunastaa lupauksiaan.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen kannustaa Kulmunia ottamaan ohjat käsiinsä

Kulmuni: Postinjakelusta maaseudulla on huolehdittava – "Tarvittaessa etsitään uusia keinoja"

Keskustan Kulmuni korosti linjapuheessaan sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa