Pääkirjoitus

Viikin tutkimuksen tultava pois piilosta

Maa- ja metsätalousopetus on menettänyt eniten viime vuosien korkeakoulurahojen leikkauksissa (MT 9.9.). Tämä on erityisen huolestuttavaa tilanteessa, jossa ilmastokeskustelu käy kiivaana. Samalla voimistuu arvostelu Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan näkymättömyydestä ilmastonmuutosta koskevien aiheiden käsittelyssä.

Tilanne on maatalous- ja metsätieteellisen tiedekunnan osalta hankala. Kun se ei ole päässyt ilmastokeskustelussa samalle viivalle ympäristöjärjestöjen, poliitikkojen, etujärjestöjen kanssa ja muiden yliopistojen kanssa, tiedekunnan yhteiskunnallinen painoarvo on murentunut. Tämä taas heikentää sen mahdollisuutta menestyä yliopiston sisäisessä resurssien jaossa.

Tiedekunnan voimia on vienyt myös kaksi vuotta sitten toteutettu iso organisaatiouudistus, joka dekaani Ritva Toivosen mukaan on vienyt tavattomasti henkilöstön voimia.

Viimeksi tiedekunnan heikkoa tilannetta ihmetteli Agronomiliiton puheenjohtaja Jyrki Wallin (MT 9.9.). Hänen mukaansa on omituista, jos suurimmat leikkaukset ajoittuvat aikaan, jolloin tiedekunnalla olisi periaatteessa pitänyt olla eniten annettavaa.

Helsingin Viikissä toimivan maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tutkimusteemoihin kuuluvat muun muassa ruokaketjun kestävyys, hiilen kierto ja ilmastoystävällinen puurakentaminen. Kaikista näistä aiheista käydään tällä hetkellä laajaa debattia, mutta usein ilman Viikin näkyvää edustusta.

Poikkeus on maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen, joka on yksi näkyvimmistä ilmastoherättelijöistä Suomessa. Tosin hänkin profiloituu pääasiassa Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajana, ei niinkään Helsingin yliopiston edustajana.

Jo aiemmin Viikin yksikköjen heikkoa näkyvyyttä on arvosteltu maa- ja metsätaloustuottajien MTK:ssa. Myös alan yrityksissä tiedekunnalta on kaivattu jo pitkään näkyvämpää roolia.

Kun maa- ja metsätalous on joka tapauksessa isossa ratkaisijan roolissa ilmastonmuutoksen estämisessä ja vaikkapa kiertotalouden edistämisessä, alan omilta oppituoleilta kaivattaisiin ratkaisuja ja rohkaisua niiden etsimiseen. Samoin Viikistä kaivattaisiin omaa aloitteellisuutta alan syyllistämisen vastavoimaksi.

Myös Viikin opetustoimintaa on kuvattu tehottomaksi. Opiskelijajärjestön mukaan luentojen suunnittelu on ollut nykivää, tenttipäiviä on muutettu viime tipassa ja kaikkea ennalta ilmoitettua opetusta ei ole pidetty.

Kun edellinen hallitus leikkasi yliopistojen rahoitusta, samanlaista kritiikkiä on toki esiintynyt muuallakin. Maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta kuitenkin edelleen kiinnostaa nuoria. Maataloustieteiden kandiohjelmaan haki tänä vuona 27 prosenttia enemmän opiskelijoita kuin viime vuonna.

Viime vuosien metsätalouden vahva nousu myös korostaa alan omien opintojen painoarvoa. Yhdessä ilmastoajattelun terävöitymisen kanssa nämä trendit voisivat aivan hyvin olla Viikin tiedekunnan vahva valtti.

On erikoista, jos maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta ei nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmastossa kykene puolustamaan rahoitustaan. Seuraava testi on jo käsillä.

Hallituksen on määrä päättää seuraavien vuosien opetus- ja tutkimusmäärärahoista ensi viikolla. Ennakkoarvioiden mukaan rahoitukseen onkin luvassa huomattava tasokorotus.

Tästä Viikin pitäisi pystyä saamaan selvästi aiempia vuosia suurempi osuus.

Jos näin ei käy, tiedekunnan johto voi katsoa myös peiliin. Nykyistä parempaa yhteiskunnallista tilausta sille ei hevin tule.

Jos maatalous- ja metsätieteellinen tiedekunta ei nyt onnistu hankkimaan rahoitusta, se on myös peiliin katsomisen paikka.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

SAK osallistuu nuorten ilmastolakkoon – MTK jättää väliin

MTK huolestui maaseudun kehittämisohjelman rahoista – "Hallitusohjelmaa on noudatettava"

Messuilta vauhtia ruokavientiin