Pääkirjoitus

Asuminen ei ole ensisijassa sijoitus

Muutaman kaupunkikeskuksen kasvu ja laajan maaseutu-Suomen väestön väheneminen jakavat asuntomarkkinoita. Kasvavissa kaupungeissa pula asunnoista on nostanut asumisen hintaa nopeasti. Maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissakin asuinkiinteistöjä voi olla vaikea saada kaupaksi edes halvalla hinnalla.

Tilanne huolestuttaa monia. Asuntomarkkinoiden jakautuminen vaikeuttaa muuttoa, mikäli muutto suuntautuu kasvukeskuksiin. Vanhan asunnon myyntihinta ei välttämättä kata uuden käsirahaa.

Jyrkästi kasvavat hintaerot alueiden välillä tarkoittavat varallisuuden uusjakoa – toiset velkaantuvat, toiset vaurastuvat. Ongelmaan varautumista pohti jo presidentti Sauli Niinistökin (IL 16.9.).

Yksittäisen ihmisen tai perheen kannalta oman kodin hankkiminen on taloudellisesti suuri ja kauaskantoinen päätös. Kotia ei kuitenkaan hankita ensisijassa sijoitukseksi.

Kodin tulisi vastata siinä asuvien tarpeisiin, luoda turvaa ja viihtyvyyttä. Jos kotia ei ole tarvetta vaihtaa, sen arvolla ei ole lopulta suurtakaan väliä.

"Vaikka sanotaan, että miljoona asuntoa olisi väärässä paikassa, onhan niillä edelleen käyttöarvo ihmisille, jotka niissä haluavat asua", huomautti Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen MT:ssä perjantaina (MT Viikonvaihde 27.9.)

Yhteiskunnan kannalta on silti välttämätöntä pohtia asunto- ja asumispolitiikkaa. Väärät päätökset tulevat kalliiksi ja niillä on vuosikymmenten vaikutukset – sekä taloudelliset että inhimilliset.

Väestön keskittymisestä käytävässä keskustelussa tyydytään usein toteamaan kaupungistuminen ja metropolien kasvu "globaaliksi megatrendiksi", johon yhteiskunnan ei kannata puuttua.

Asia ei ole näin yksinkertainen. Yhteiskunnat ovat syntyneet siksi, etteivät ne antaudu "megatrendien" tai muiden ulkoisten voimien vietäviksi.

On selvää, että muuttoliike hukkaa jo olemassa olevia resursseja muuttotappioalueilla ja pakottaa rakentamaan ne uudelleen kalliisiin keskuksiin. Myöskään ilmastonäkökulmaa ei sovi sivuuttaa.

Maaseutualueiden kato tarkoittaisi Suomelle sekä aineellisen että aineettoman hyvinvoinnin menettämistä. Aina ei edes havaita, kuinka suuresta asiasta on kysymys.

Hyvä esimerkki tästä on Ylen perjantaina julkaisema kysely, jossa yli 70 prosenttia suomalaista arvioi, ettei heidän oma taloutensa ole lainkaan riippuvainen metsätaloudesta (Yle 27.9.).

Kun huomioi puunmyyntitulot, metsäalan työpaikat, alan teollisuuden ja vientitulot, on varmaa, että niillä on huomattava vaikutus käytännössä jokaisen suomalaisen talouteen.

Suomi tarvitsee koko maan resursseja – niin toimivia kaupunkeja kuin elävää maaseutuakin. Eivät ne välttämättä ole kumpikaan uhattuina.

MT:n laajassa juttupaketissa (MT 27.9.) haastatellut löysivät maaseudun edullisista asunnoista myös mahdollisuuksia.

"Palkat ovat suhteellisen samanlaisia ympäri maata, joten muuhun elämiseen voi jäädä enemmän, jos ei asu Helsingissä, Turussa tai Tampereella. Jos pelkät asuntojen kustannukset ohjaisivat muuttoliikettä, voisi sanoa, että Suomihan on täynnä edullisia asuntoja”, huomautti Osuuspankin asuntorahoituksen johtaja Kaisu Christie.

Onkin selviä merkkejä, että kasvukeskusten kalleus ja ruuhkaisuus ovat saaneet osan ihmisistä ja yrityksistä pohtimaan muita mahdollisuuksia. Väestön keskittymisen rinnalla nähdään myös vastavirtaa – maalle ja maakuntiin muuttoa.

Tähän kehitystä päättäjien kannattaa myös sopivasti rohkaista. Maaseudun ja kaupunkien tasapaino on eduksi molemmille. Se tukee myös yhteiskunnan eheyttä ja jokaisen osallisuutta – hyvinvoivan Suomen tärkeintä vahvuutta.

Maaseutualueiden kato tarkoittaisi Suomelle hyvinvoinnin menettämistä.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kaupungistumiselle halutaan suitset

Ylen kysely: Enemmistö suomalaisista haluaa, että valtio hidastaa kaupungistumista

Yle: Ranskassa muuttoliike on kääntynyt pois pääkaupungista: Kaupungistuminen on pysähtynyt ensi kertaa sitten 1940-luvun lopun