Pääkirjoitus

Vihankylvö uhkaa parasta demokratiaa

Suomen kansanvaltainen päätöksentekomalli kerää toistuvasti kärkisijoja kansainvälisissä vertailuissa. Ei ole suuresti liioiteltua sanoa, että elämme maailman parhaassa demokratiassa.

Suomi on avoin yhteiskunta, jossa kansalaiset valitsevat päättäjät keskuudestaan. Päätöksiä toimeenpanee lahjomaton viranomaiskoneisto. Jos ongelmia ilmenee, niitä penkoo kriittisesti media, joka sekin kuuluu vertailujen perusteella maailman vapaimpiin.

Myös riippumaton oikeuslaitos lain tulkitsijana kuuluu toimivan demokratian kulmakiviin.

Suomessa on totuttu, että kansalaisten ääni ja tarpeet kuuluvat suoraan päättäjille. Vapaa ja moniarvoinen keskustelu takaavat parhaiten sen, että eri näkökulmat voidaan huomioida ja sovittaa yhteen päätöksenteossa.

Toimivaa demokratiaa vaanii kuitenkin tällä hetkellä kavala uhka – koventunut keskustelukulttuuri, joka pahimmillaan purkautuu avoimeksi vihaksi ja uhkailuksi. Tuoreen tutkimuksen mukaan joka kolmas kuntapäättäjä ja lähes puolet kansanedustajista on joutunut vihapuheen kohteeksi tehtäviensä takia.

Vihapuheen vaikutuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon selvittivät valtioneuvoston toimeksiannosta Open Knowledge Finland, Jyväskylän yliopisto ja Punos Research.

Tulokset ovat kylmäävää luettavaa. Kohteeksi joutuneet kertovat vihapuheen vaikuttaneen omaan toimintaansa huomattavasti. Monen halu osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun oli vähentynyt. Useat olivat jättäneet tai harkitsivat jättävänsä poliittisen toiminnan vihapuheen takia. Viha saattaa kohdistua myös varsinaisen kohteen perheeseen tai muuhun lähipiiriin.

Vihapuheelle ei ole tarkkaa määritelmää, mutta sen tunnistaminen ei ole vaikeaa. Henkilöön käyvät loukkaukset ymmärtää sivullinenkin. Joka tapauksessa kyseessä on ilmiö, joka murentaa vaarallisesti kansanvallan perusteita.

Poliitikot eivät ole ainoa ryhmä, joka ilmiöön törmää. Monet tutkijat ja toimittajat väistävät helposti aiheita, joissa riski vihan kohteeksi joutumiseen on ilmeinen.

Vihankylväjä on onnistunut, jos poliitikko tai asiantuntija vaikenee. Vaikeneminen taas vääristää keskustelua ja antaa tilaa väärälle tiedolle.

Parasta demokratiaa kannattaa puolustaa. Kriittisyys ja erilaiset mielipiteet kuuluvat demokratiaan sen keskeisinä osina – henkilökohtaiset loukkaukset, viha tai uhkailu eivät millään tavalla.

Valitsemiemme päättäjien arki – sen paremmin kunnissa kuin eduskunnassakaan – ei usein ole kadehdittavaa. Työ altistaa jatkuvasti kritiikille, kiitosta saa harvoin. Etenkin kuntapolitiikassa taloudellinen korvaus yhteisten asioiden hoitamisesta on yleensä vaatimaton.

Kansalaisten kiinnostus osallistua politiikkaan, asettua ehdolle vaaleissa tai pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan yhteisön asioihin on muutenkin vaarassa laimeta. Vihamielinen ilmapiiri ei kiinnostusta ainakaan lisää.

Vihapuheesta voi tutkimuksen perusteella tunnistaa paljon puhutut "politiikan ääripäät" – vasemmalta oikealle, liberaaleista konservatiiveihin. Varmasti vihapuhetta esiintyy yksittäisiin asioihin liittyen arvomaailmoista riippumattakin.

Sosiaalisen median palvelualustat ovat vihapuheen pääkanavat. Tutkijat havaitsivat viestipalvelu Twitteriin liittyen, että puolet eduskuntapuolueiden poliitikkoihin kohdistuneista noin 5 500 vihaviestistä oli peräisin vain 200 käyttäjältä.

On tuskin suuri virhe päätellä, että myös muissa verkon kanavissa keskustelua saastuttaa suhteellisen pieni häiriköiden joukko. Osa heistä tuskin itsekään ymmärtää aiheuttamaansa vahinkoa.

On yhteinen etu löytää keinot vihankylvön lopettamiseen. Hinta sen jatkumiselle on liian kallis.

Keskustelua saastuttaa suhteellisen pieni häiriköiden joukko.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Poliitikkojen pilaama aloite

Oikeusministeri: Rikoslain rangaistuksen koventamisperusteeseen lisätään maininta sukupuolesta teon motiivina – "Mihin kunnioitus on kadonnut?"

Keskeneräinen demokratia