LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Pääkirjoitus

Vastuullisuus tärkeä, mutta hankala mittari

Aika muuttaa kuluttajien vaatimuksia. Keräilytaloudessa luomuihminen oli tyytyväinen, jos löysi jotakin hyödynnettävää. Vaihdantatalouteen siirtymisen jälkeen keskeistä on ollut tavaran saatavuus ja hinta. Modernin hyvinvoinnin ja runsauden keskellä kuluttaja voi vaatia tuotteelta tai palvelulta monia ominaisuuksia, joita aiemmin ei ymmärretty olevankaan.

Yritysten ja toimialojen on jo vuosien ajan ollut välttämätöntä osoittaa toimintansa vastuullisuus. Se on laaja ja toimialoittain vaihteleva ominaisuus. Sen merkitys kuluttajan valintoihin ja yritysten kilpailukykyyn kasvaa kuitenkin jatkuvasti.

Toiminnan vastuullisuutta mitataan suhteessa ympäristöön, tasa-arvoon, työoloihin ja -ehtoihin, raaka-aineiden hankintaketjuihin sekä ympäröivään yhteiskuntaan. Vastuullisuuden pettäminen on mainehaitta, jonka jokainen yritys ja toimiala haluaa välttää.

Tällä hetkellä yksittäisenä vastuullisuuskysymyksenä korostuu ilmastonmuutos ja sen torjuminen. Ei ole yritystä tai toimialaa, joka ei nyt selvittäisi omia ilmastovaikutuksiaan. Tuotteet ja palvelut saavat hiilijalanjälkensä, hiilineutraaleiksi pyrkivät niin kunnat kuin koko Suomi ja Euroopan unionikin.

Ilmastonmuutoksessa keskustelun kärki on noin vuoden ajan kohdistunut erityisesti maa- ja metsätalouteen. Metsissä kiinnostaa niiden kyky sitoa hiiltä ja tuottaa uusiutuvia raaka-aineita sekä energiaa. Maataloudessa ollaan nyt kiinnostuneita paitsi ruuan raaka-aineiden hiilijäljestä myös maatalouden mahdollisuuksista toimia hiilen sitojana.

Tarkastelu ei koske vain alkutuotantoa, vaan koko ruoka- ja puuketjua. Kysymyksiin ilmastovastuusta joutuvat vastaamaan niin teollisuus kuin kaupan suuret keskusliikkeetkin.

Vastuullisuus on tärkeä, mutta samalla hankala määre. Tuotteen tai palvelun vastuullisuus rakentuu pitkäjänteisellä työllä, uuden tiedon hyödyntämisellä ja oppimisella. Uuden tiedon myötä myös tavoitteet ja toimenpiteet muuttuvat koko ajan.

Suomalainen metsätalous samoin kuin ruuantuotanto sijoittuvat kansainvälisessä vertailussa kestävyydellään ja vastuullisuudellaan maailman kärkipäähän. Silti ne joutuvat toistuvasti vastaamaan syytöksiin vastuuttomuudesta.

Syytökset ovat saaneet kampanjamaisia piirteitä. Metsän osalta ympäristöaktivistit järjestöineen ovat vaatineet hakkuiden rajoittamista ilmastosyihin vedoten. Osin samat tahot haluavat ilmastosyillä rajoittaa kotieläintuotantoa ja sen tarjoamien tuotteiden kulutusta.

Niin tärkeä kuin ilmastokysymys onkin, sitä käytetään surutta savuverhona muille intohimoille. Eläinaktivistit pyrkivät sen avulla eroon eläintuotannosta, luontoaktivistit nykymuotoisesta metsätaloudesta.

Kiihtyneessä keskustelussa yritykset ja toimialat jäävät jalkoihin, elleivät ne pysty nopeasti ja pitävästi torjumaan aiheettomiksi kokemiaan syytöksiä. Oman haasteensa tuo, ettei vastuullisuudelle ei ole yksiselitteistä mittaria.

Sekä ruoka- että metsäala kantavat Suomessa vastuunsa tyylikkäästi. Niillä ei ole toiminnassaan mitään hävettävää, mutta monia syitä olla ylpeitä saavutuksistaan.

Sama pätee myös vastuuseen ilmastosta – alkutuotanto on keino sitoa hiiltä. Ilmastovastuu tulee kuitenkin edelleen korostumaan, kun alkutuotannon lisäksi jalostava teollisuus ja kauppa tilkkivät aktiivisesti hiilipäästöjään.

Vastuullisuuteen kuuluu keskeisesti avoimuus. Sillä vastataan parhaiten myös aloihin kohdistuvaan arvosteluun ja torjutaan äkkinäiset politiikkamuutokset.

Hetkellisen innostuksen maolais-tyyliset suuret harppaukset metsä- ja ruokapolitiikassa ovat yleensä olleet tuhoisia sekä luonnolle että ihmiselle.

Ilmastokysymystä käytetään surutta savuverhona muille intohimoille.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Kaira nostaa pinnalle kaivattua tietoa – viiden vuoden päästä tiedetään, miten viljely muuttaa pellon hiilivarastoa

Soijaa kaukaa vai lihaa läheltä?

Taas uusia lukuja hiilinielusta?