Pääkirjoitus

Aiheellinen huoli kotimaisesta ruuasta

Ruoka ja sen tuotanto on nostettu ilmastokeskustelussa tikun nokkaan. Keskustelu on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, koska se jumittuu usein juupas–eipäs-väittelyksi.

K-ryhmän tavarakaupan johtajan Harri Hovin mukaan ruoka on noussut tämän vuoden suurimpien puheenaiheiden joukkoon uusien kasviproteiinien ja ilmastonmuutoksen kanssa. Muita keskustelunaiheita ovat olleet muun muassa muovipakkaukset ja ruokahävikki. (MT 21.11.)

Lukuisten tutkimusten ja kyselyjen mukaan suomalaiset arvostavat kotimaista lähiruokaa. Kuluttajat haluavat tuntea koko tuotantoketjun ja sen, mistä ruoka on tullut. K-ryhmän hiljattain julkaistun vuosittaisen tutkimuksen mukaan vahvimpien ruokailmiöiden joukkoon nousevat ruuan alkuperän entistä suurempi arvostamien ja ilmastotietoisuus. Suomalaiset ovat myös huolissaan kotimaisen ruuan tuotannosta.

Nousevat trendit tukevat kotimaista ruuantuotantoa. Suomalainen ruoka on tutkitusti puhdasta ja turvallista, jäljitettävää, siinä on alkuperämerkinnät, se on vastuullisesti tuotettua, salmonellavapaata ja antibioottien käyttö on kansainvälisesti verrattuna vähäistä.

Esimerkiksi Tanskassa antibiootteja käytetään Suomeen verrattuna kaksinkertaisesti, Saksassa nelinkertaisesti ja Espanjassa yli kymmenkertaisesti.

Näillä eväillä kotimaisella ruualla ja sen tuottajilla ei pitäisi olla mitään hätää kilpailussa tuontiruuan kanssa. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ruuan tuottajat ovat jo vuosia kamppailleet koko ajan heikkenevän kannattavuuden kanssa. Näin ei voi loputtomasti jatkua, eikä se ole jäänyt suomalaisilta huomaamatta.

K-ryhmän asiakasnäkemysjohtajan Heidi Jungarin mukaan kuluttajien huoli kotimaisen ruuantuotannon säilymisestä on voimakkaampi kuin koskaan. Kuluttajista 78 prosenttia olisi valmis maksamaan ruuasta nykyistä enemmän, jos tuottaja saa siitä suuremman korvauksen. Huoli kotimaisen ruuantuotannon tulevaisuudesta on todella aiheellinen, mutta miksi tilanne ei ole korjaantunut?

Vaikka kuluttajat arvostavat kyselyjen mukaan kotimaista ruokaa, aina se ei toteudu käytännössä.

Helsingin yliopiston kotitalouspedagogiikan professorin Päivi Palojoen mielestä ruuasta puhuttaessa korostuvat mustavalkoiset mielipiteet ja keskustelu jumittuu yhteen asiaan. Hänen mukaansa esimerkiksi kasvisruokakeskustelussa soija korostuu, vaikka kotimaisia palkokasveja olisi tarjolla. Palojoen mielestä minkä tahansa valmistettavan ruuan kohdalla on syytä pohtia, mistä raaka-aineet ovat kotoisin. (MT 22.11.)

Palojoen mukaan raaka-aineiden alkuperästä päästään pohdintaa, kannattaako ostaa halvinta ulkomaalaista ja mitä on vaadittu, jotta kyseinen tuote on saatu kuljetettua Suomeen. Hänen mielestään kannattaa pohtia myös sitä, millaisia kerrannaisvaikutuksia on lähellä tuotetun ruuan suosimisella.

Viime viikolla pidetyssä lihaseminaarissa pohdittiin, miksi kotimaista lihaa ei arvosteta tarpeeksi. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) kysyi seminaarissa, miten tuotannon vastuullisuus saataisiin muutettua rahaksi. Keskon päivittäistavarakaupan toimialajohtaja Ari Akseli ihmetteli, miksei vastuullisesti tuotettua lihaa saada brändättyä yhtä hyvin kuin erikois- ja pienpanimo-oluita. Erittäin hyvä kysymys.

Akseli ja HKScanin toimitusjohtaja Tero Hemmilä korostivat kaupan ja brändin merkitystä tuotannolle. He ovat oikeassa, mutta miten tämä näkyy käytännössä? Miten esimerkiksi kaupan omat merkit istuvat kotimaisuusbrändiin, jos niiden alla myydään paljon tuontiruokaa?

On hyvä, jos kauppa ja teollisuus haluavat luoda yhdessä arvoa kotimaiselle ruuantuotannolle. Vielä parempi olisi, jos mahdollisesta arvonnoususta myös tuottajat saisivat oikeudenmukaisen osansa.

Kotimaisella ruualla ja sen tuottajille ei pitäisi olla mitään hätää kilpailussa tuontiruuan kanssa.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

HKScan muovaa organisaatiorakennettaan – Suomen toiminnoista vähennetään kahdeksan henkilöä

Turvepeltojen päästöjä voidaan joutua vähentämään

"Tuottajan niskaan tulee lokaa jatkuvasti" – oudot sävyt saanut ilmastokeskustelu sytytti MTK-Etelä-Pohjanmaan kokouksen